Job 39
1 ¿Sabes tú cuándo paren las cabras monteses? ¿Asististe al parto de las venadas?
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 ¿Puedes contar los meses de su preñez y saber el tiempo cuando paren?
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 Se encorvan, expulsan sus crías, se libran de sus dolores de parto.
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 Sus crías crecen, se fortalecen, salen a campo abierto y no vuelven.
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 ¿Quién dio al asno montés su libertad? ¿Quién soltó las ataduras del rebuznante,
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 a cual di el desierto como hogar y tierra salitrosa como vivienda?
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 Se burla del bullicio de la ciudad y no obedece los gritos del arriero,
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 explora las montañas en busca de su pasto y rastrea toda cosa verde.
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 ¿Consentirá el búfalo en ser tu esclavo o pasará la noche en tu establo?
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 ¿Atarás al búfalo al arado con cuerdas? ¿Rastrillará los valles tras ti?
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 ¿Confiarás en él porque es robusto y dejarás tu labor a su cuidado?
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 ¿Confiarás en él para que te traiga tu cosecha y reúna el grano en tu era?
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 Las alas del avestruz se agitan alegres, ¿pero son las alas y el plumaje del amor?
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 Abandona sus huevos en la tierra, en el polvo los calienta
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 y se olvida que un pie puede aplastarlos o una bestia salvaje pisotearlos.
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 Es cruel con sus polluelos como si no fueran suyos. No le importa que se pierda su fatiga,
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 porque ʼEloah lo privó de sabiduría y no lo dotó de entendimiento.
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 Pero cuando se yergue en alto, se burla del caballo y su jinete.
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 ¿Diste al caballo su fuerza? ¿Cubriste tú su cuello con una melena?
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 ¿Lo harás brincar como langosta? Su majestuoso resoplido es terrible,
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 escarba en el valle, se regocija en su fuerza, sale a encontrarse con las armas,
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 se ríe del miedo y no se espanta ni retrocede ante la espada.
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 La flecha resuena contra él. Fulguran lanzas y arma arrojadiza,
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 con ímpetu y furor devora la distancia, sin que le importe el sonido de la trompeta.
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 Parece que dice entre clarines: ¡Ea! Olfatea desde lejos la batalla, el grito de los comandantes y el grito de guerra.
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 ¿Vuela el halcón y extiende sus alas hacia el sur por tu sabiduría?
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 ¿Por tu mandato se remonta el águila y pone su nido en la altura?
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 Vive y tiene su habitación en la roca, en la cumbre del peñasco, en lugar inaccesible.
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 Desde allí acecha la presa. Sus ojos la divisan desde muy lejos.
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 Sus polluelos chupan la sangre. Donde hay carroña, allí está ella.
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
