Job 32
1 Aquellos tres hombres cesaron de replicar a Job, porque él era justo ante sus propios ojos.
Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
2 Entonces Eliú, hijo de Baraquel, buzita, de la familia de Ram, se encendió en ira contra Job, porque él se justificaba a sí mismo delante de ʼElohim.
vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
3 También se enardeció contra sus tres amigos, porque no hallaron respuesta, sin embargo condenaron a Job.
ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
4 Eliú esperó en la disputa con Job, porque ellos eran mayores que él.
Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
5 Pero al ver Eliú que no había respuesta en la boca de aquellos tres hombres, se encendió en ira.
Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
6 Eliú tomó la palabra, hijo de Baraquel, buzita: Yo soy menor y ustedes son ancianos. Por eso me abstuve y temí declararles mi opinión.
Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
7 Yo pensé: La edad debe hablar. El número de años debe enseñar sabiduría.
Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
8 Pero el que le da entendimiento es el espíritu en el hombre, el soplo del ʼEL-Shadday.
Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
9 No son sabios los de mucha edad, ni los ancianos entienden justicia.
Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
10 Por eso digo: ¡Escúchenme! También yo declararé lo que pienso.
Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
11 Ciertamente esperé sus palabras, escuché sus razones mientras buscaban qué decir.
Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
12 Les presté atención. Ciertamente no hay alguno de ustedes que redarguya a Job y responda sus razonamientos.
Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
13 No digan: Hallamos la sabiduría. ʼElohim lo derrotará de manera aplastante, no el hombre.
Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
14 Él no dirigió sus palabras contra mí, ni yo le responderé con las palabras de ustedes.
Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
15 Se desconcertaron, ya no responden. Sus palabras los abandonaron.
He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
16 ¿Debo esperar porque no hablan, porque cesaron y ya no responden?
Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
17 Yo también responderé mi parte. Yo también expresaré mi opinión,
Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
18 porque estoy lleno de palabras, y el espíritu me obliga dentro de mí.
Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
19 Ciertamente mis órganos internos son como vino sin respiradero y están a punto de reventar como odres nuevos.
Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
20 Hablaré y me desahogaré. Abriré mi boca y responderé.
Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
21 No haré ahora acepción de personas, ni me permitiré adular a algún hombre,
En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
22 porque nunca supe adular. De otra manera, mi Hacedor pronto me consumiría.
Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
