Job 32
1 Aquellos tres hombres cesaron de replicar a Job, porque él era justo ante sus propios ojos.
Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
2 Entonces Eliú, hijo de Baraquel, buzita, de la familia de Ram, se encendió en ira contra Job, porque él se justificaba a sí mismo delante de ʼElohim.
Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3 También se enardeció contra sus tres amigos, porque no hallaron respuesta, sin embargo condenaron a Job.
Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4 Eliú esperó en la disputa con Job, porque ellos eran mayores que él.
Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
5 Pero al ver Eliú que no había respuesta en la boca de aquellos tres hombres, se encendió en ira.
Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
6 Eliú tomó la palabra, hijo de Baraquel, buzita: Yo soy menor y ustedes son ancianos. Por eso me abstuve y temí declararles mi opinión.
Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
7 Yo pensé: La edad debe hablar. El número de años debe enseñar sabiduría.
Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
8 Pero el que le da entendimiento es el espíritu en el hombre, el soplo del ʼEL-Shadday.
Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
9 No son sabios los de mucha edad, ni los ancianos entienden justicia.
Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
10 Por eso digo: ¡Escúchenme! También yo declararé lo que pienso.
Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
11 Ciertamente esperé sus palabras, escuché sus razones mientras buscaban qué decir.
Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
12 Les presté atención. Ciertamente no hay alguno de ustedes que redarguya a Job y responda sus razonamientos.
Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
13 No digan: Hallamos la sabiduría. ʼElohim lo derrotará de manera aplastante, no el hombre.
Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
14 Él no dirigió sus palabras contra mí, ni yo le responderé con las palabras de ustedes.
Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
15 Se desconcertaron, ya no responden. Sus palabras los abandonaron.
He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 ¿Debo esperar porque no hablan, porque cesaron y ya no responden?
Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 Yo también responderé mi parte. Yo también expresaré mi opinión,
Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 porque estoy lleno de palabras, y el espíritu me obliga dentro de mí.
Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 Ciertamente mis órganos internos son como vino sin respiradero y están a punto de reventar como odres nuevos.
Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 Hablaré y me desahogaré. Abriré mi boca y responderé.
Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 No haré ahora acepción de personas, ni me permitiré adular a algún hombre,
En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
22 porque nunca supe adular. De otra manera, mi Hacedor pronto me consumiría.
Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
