Job 3
1 Después de esto Job abrió su boca y maldijo su día.
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 Y Job habló:
Job lausui ja sanoi:
3 Perezca el día cuando nací y la noche cuando se dijo: Un varón fue concebido.
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 Sea aquel día oscuridad. No pregunte ʼElohim desde lo alto por él, ni claridad lo ilumine.
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Que la oscuridad y las tinieblas reclamen [ese día] para ellas, repose sobre él una nube, llénelo de terror la calina del día.
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 Que la oscuridad se apodere de aquella noche. No se cuente entre los días del año ni aparezca en el número de los meses.
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 Sea esa noche estéril y los gritos de júbilo no penetren en ella.
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 Maldíganla los que maldicen en el día, los que se aprestan a excitar al cocodrilo.
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Oscurézcanse las estrellas de su alborada. Espere la luz, y no le venga, ni contemple los destellos de la aurora,
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 porque no cerró las puertas de la matriz donde yo estaba, ni escondió la miseria de mis ojos.
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 ¿Por qué no morí yo en la matriz o expiré al salir del vientre?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 ¿Por qué hallé rodillas que me acogieron y pechos que me amamantaron?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 Pues ahora yacería tranquilo, dormiría y tendría descanso
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 con reyes y consejeros de la tierra que reedificaron ruinas para ellos,
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 o con príncipes que tuvieron oro, que llenaron de plata sus palacios.
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 ¡Oh! ¿Por qué no fui escondido como aborto, como los fetos que nunca ven la luz?
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 Allí dejan de perturbar los perversos. Allí descansan los de agotadas fuerzas.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 Allí también los cautivos gozan del reposo, sin oír la voz del capataz.
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 Allí están el pequeño y el grande, y el esclavo está libre de su amo.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 ¿Por qué se da luz al desdichado, y vida a los de ánimo amargado,
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 a los que ansían la muerte y no les llega aunque la busquen más que tesoros escondidos,
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 a los que se alegran grandemente, y se regocijan cuando hallan la tumba,
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 al hombre para quien su camino está oculto, y a quien ʼElohim tiene acorralado?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 Porque en lugar de mi pan viene mi suspiro, y mis gemidos corren como aguas,
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 porque me cayó lo que temía y el terror que tenía me aconteció.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 ¡No tengo paz, ni tranquilidad, ni reposo, sino me vino turbación!
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
