Job 29

1 Entonces Job respondió:

Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

2 Ojalá volviera a ser como en meses pasados, como en los días cuando ʼElohim me vigilaba,

Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

3 cuando su lámpara estaba sobre mi cabeza y a su luz yo caminaba en la oscuridad,

Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

4 aquellos días de mi vigor cuando la amistad íntima de ʼElohim velaba sobre mi vivienda,

Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

5 cuando ʼEL-Shadday aún estaba conmigo, y mis hijos alrededor de mí,

Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

6 cuando mis pasos eran lavados con mantequilla y la roca me derramaba ríos de aceite,

Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

7 cuando iba a la puerta de la ciudad y en la plaza preparaba mi asiento.

Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

8 Los jóvenes me veían y se escondían. Los ancianos se levantaban y permanecían en pie.

Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

9 Los magistrados detenían sus palabras y ponían la mano sobre sus bocas.

Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

10 La voz de los nobles enmudecía y su lengua se les pegaba al paladar.

Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

11 Los oídos que me escuchaban me llamaban bienaventurado, y los ojos que me miraban daban testimonio a mi favor.

Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

12 Porque yo libraba al pobre que clamaba y al huérfano que no tenía ayudador.

Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

13 La bendición del que iba a perecer caía sobre mí, y daba alegría al corazón de la viuda.

Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

14 Me vestía de rectitud y con ella me cubría. Mi justicia era como un manto y un turbante.

Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

15 Yo era ojos para el ciego y pies para el cojo.

Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

16 Era padre de los menesterosos. Me informaba con diligencia de la causa que no entendía.

Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

17 Rompía las quijadas del perverso y de sus dientes arrancaba la presa.

Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

18 Me decía: En mi nido moriré, y como la arena multiplicaré mis días.

Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

19 Mi raíz se extendía hacia las aguas, y el rocío pernoctaba en mi ramaje.

Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

20 Mi honra se renovaba en mí, y mi arco se fortalecía en mi mano.

Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

21 Me escuchaban, esperaban y guardaban silencio ante mi consejo.

He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

22 Después de mi palabra no replicaban. Mi razón destilaba sobre ellos.

Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

23 La esperaban como a la lluvia temprana, y abrían su boca como a la lluvia tardía.

He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

24 Si me reía con ellos, no lo creían, y no tenían en menos la luz de mi semblante.

Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

25 Yo les escogía el camino, y me sentaba entre ellos como su jefe. Yo vivía como un rey en medio de su tropa, como el que consuela a los que están de duelo.

Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.