Job 27

1 Job prosiguió su discurso:

Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

2 ¡Vive ʼElohim, Quien quitó mi derecho, y ʼEL-Shadday, Quien amargó mi alma,

"Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:

3 que mientras tenga aliento en mí, el hálito de ʼElohim en mis fosas nasales,

niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,

4 mis labios no hablarán perversidad, ni mi lengua pronunciará engaño!

eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.

5 Lejos de mí que les dé la razón. Hasta que expire no renunciaré a mi integridad.

Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.

6 Me aferraré a mi rectitud, y no la soltaré. Mi corazón no me reprochará en todos mis días.

Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.

7 Sea mi enemigo como el perverso y mi oponente como el injusto.

Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.

8 Porque ¿cuál es la esperanza del impío, aunque mucho robó, cuando ʼElohim le quite su vida?

Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?

9 ¿Escuchará ʼElohim su clamor cuando le caiga la angustia?

Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?

10 ¿Se deleitó en ʼEL-Shadday? ¿Invocó a ʼElohim en todo tiempo?

Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?

11 Los instruiré a ustedes en cuanto al poder de ʼElohim. No ocultaré lo relacionado con ʼEL-Shadday.

Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.

12 Si todos ustedes lo observaron, ¿por qué entonces actúan como necios?

Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?

13 Esta es la parte de ʼElohim para el perverso y la herencia que los opresores reciben de ʼEL-Shadday:

Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.

14 Aunque sus hijos se multipliquen, serán para la espada, y sus pequeños no tendrán suficiente pan.

Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.

15 Los que le sobrevivan, los sepultará la pestilencia, y sus viudas no los llorarán.

Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.

16 Aunque amontone plata como polvo y apile ropa como barro,

Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,

17 las amontonarás, pero el justo las vestirá, y los inocentes se repartirán la plata.

kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.

18 Edificó su casa como la telaraña o como enramada de guardián.

Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.

19 El perverso se acuesta rico, pero no volverá a serlo. Abre sus ojos, y no existe su riqueza:

Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.

20 De día lo asaltan los terrores como aguas, de noche lo arrebata la tormenta.

Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.

21 Un viento del este la levanta. La arranca de su vivienda, y se va.

Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.

22 Porque se lanzará sobre él y no perdonará, lo echará y no lo perdonará, aunque ciertamente trate de huir de su poder.

Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.

23 ʼElohim [hace] que los hombres batan las manos contra él y lo saquen de su lugar con silbidos.

Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."