Job 19
1 Entonces Job respondió:
Job vastasi ja sanoi:
2 ¿Hasta cuándo afligen mi alma y me muelen con palabras?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 Ya me insultaron diez veces. ¿No se avergüenzan de ultrajarme?
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Si en verdad yo erré, mi error recae sobre mí.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 Pero si ustedes se engrandecen contra mí, y alegan mi oprobio contra mí,
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 sepan que ʼElohim me trastornó y me envolvió en su red.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Ciertamente grito: ¡Violencia! Y no se me escucha. Doy voces, y no hay justicia.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Él bloqueó mi camino para que no pase. Puso oscuridad sobre mi senda.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Me despojó de mi honor y quitó la corona de mi cabeza.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Me destroza por todos lados y perezco. Arrancó mi esperanza como un árbol.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 Su ira se encendió contra mí. Me considera su enemigo.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 Llegaron sus tropas unidas, se atrincheran contra mí y acamparon alrededor de mi vivienda.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 Alejó a mis hermanos de mí. Mis conocidos, como extraños, se apartaron de mí.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Me fallaron mis parientes, me olvidan mis amigos.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Los que viven en mi casa y mis esclavas me miran como extraño. Soy forastero ante ellos.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Llamo a mi esclavo, y no responde. Con mi propia boca tengo que rogarle.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 Mi aliento fue repulsivo a mi esposa y odioso ante mis propios hermanos.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Hasta los niños me desprecian, y al levantarme hablan contra mí.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 Todos mis amigos íntimos me aborrecen. Los que yo amaba se volvieron contra mí.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Mi piel y mi carne se pegan a mis huesos, y quedé solo con la piel de mis dientes.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Ustedes, amigos míos, tengan compasión de mí. Porque me golpeó la mano de ʼElohim.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 ¿Por qué me persiguen como ʼElohim, y no se sacian de escarnecerme?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 ¡Ojalá mis palabras fueran escritas! ¡Ojalá fueran escritas en un rollo!
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 ¡Que fueran talladas con cincel de hierro y plomo para siempre en la roca!
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 Yo sé que mi Redentor vive, y al fin se levantará sobre el polvo,
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 Después de deshecha mi piel, en mi carne veré a ʼElohim,
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 a Quien veré por mí mismo. Mis ojos lo verán, y no los de otro. Mi corazón desfallece dentro de mí.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 Porque si la raíz de mi situación está en mí mismo, entonces, ¿por qué dicen ustedes: Persigámoslo?
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 ¡Teman ustedes ante la espada! Porque llenos de ira están los castigos de la espada, para que sepan que hay un juicio.
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
