Job 17
1 Mi alma se agota, mis días se extinguen. El sepulcro está preparado para mí.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 No hay conmigo sino burladores, y mis ojos se fijan en su provocación.
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 Te ruego, deposita una fianza ante Ti mismo. ¿Quién quiere ser mi garante?
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 Porque cerraste su corazón al entendimiento. Por tanto, no los exaltarás.
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 Al que traiciona a sus amigos por recompensa, les desfallecerán los ojos a sus hijos.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 Pero Él me convirtió en un refrán de la gente. Soy uno a quien los hombres escupen.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 Mis ojos se oscurecieron por la angustia, y todos mis miembros son como una sombra.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 Los rectos se asombran de esto, y el inocente se levanta contra el impío.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 Sin embargo, el justo se aferra a su camino, y el limpio de manos aumentará sus fuerzas.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 Pero ahora, vuelvan todos ustedes y vengan acá. Pero entre ustedes no hallaré algún sabio.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 Mis días pasaron. Mis planes se deshicieron, aun los anhelos de mi corazón
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 que solían cambiar la noche en día. La luz está después de la oscuridad.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
13 Si espero, yo sé que el Seol es mi habitación. En la tenebrosidad tengo extendida mi cama. (Sheol h7585)
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 A la descomposición digo: ¡Padre mío! Y al gusano: ¡Madre mía, hermana mía!
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 ¿Dónde está entonces mi esperanza? ¿Quién verá mi bien?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
