Job 17
1 Mi alma se agota, mis días se extinguen. El sepulcro está preparado para mí.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 No hay conmigo sino burladores, y mis ojos se fijan en su provocación.
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Te ruego, deposita una fianza ante Ti mismo. ¿Quién quiere ser mi garante?
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 Porque cerraste su corazón al entendimiento. Por tanto, no los exaltarás.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 Al que traiciona a sus amigos por recompensa, les desfallecerán los ojos a sus hijos.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 Pero Él me convirtió en un refrán de la gente. Soy uno a quien los hombres escupen.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 Mis ojos se oscurecieron por la angustia, y todos mis miembros son como una sombra.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Los rectos se asombran de esto, y el inocente se levanta contra el impío.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 Sin embargo, el justo se aferra a su camino, y el limpio de manos aumentará sus fuerzas.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 Pero ahora, vuelvan todos ustedes y vengan acá. Pero entre ustedes no hallaré algún sabio.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 Mis días pasaron. Mis planes se deshicieron, aun los anhelos de mi corazón
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 que solían cambiar la noche en día. La luz está después de la oscuridad.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
13 Si espero, yo sé que el Seol es mi habitación. En la tenebrosidad tengo extendida mi cama. (Sheol h7585)
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 A la descomposición digo: ¡Padre mío! Y al gusano: ¡Madre mía, hermana mía!
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 ¿Dónde está entonces mi esperanza? ¿Quién verá mi bien?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
