Job 16
1 Entonces Job respondió:
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 Oí muchas cosas como éstas. Consoladores molestos son todos ustedes.
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 ¿Habrá fin para las palabras vanas? ¿Qué te incita a responder?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 Yo también podría hablar como ustedes. Si su alma estuviera en lugar de la mía, podría hilvanar vocablos contra ustedes y menear la cabeza contra ustedes.
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 Pero los alentaría con mis palabras, y la consolación de mis labios calmaría su dolor.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 Si hablo, no cesa mi dolor. Si me abstengo, ¿se aleja de mí?
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 Ahora me agotó. Desoló a toda mi compañía.
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 Colocaste una mano firme contra mí y me llenaste de arrugas, lo cual es un testigo contra mí. Mi flacura es una evidencia adicional que testifica en mi cara.
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 Mi adversario lanzó su mirada contra mí. Me odió, me persiguió, su furor me destrozó, contra mí cruje sus dientes, fija sus ojos contra mí,
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 abren sus bocas contra mí, hieren mis mejillas con afrenta, se unieron contra mí.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 ʼElohim me entregó a los perversos y me empujó hacia las manos de los impíos.
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 Yo estaba tranquilo, pero Él me quebrantó. Me agarró por el cuello, me destrozó y me colocó como blanco de sus flechas.
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 Sus arqueros me rodearon, atraviesan mis riñones y no perdonan. Derraman mi hiel a tierra,
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 abren brecha tras brecha en mí y arremeten contra mí como un guerrero.
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 Cosí tela áspera sobre mi piel y coloqué mi cabeza en el polvo.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 Mi cara está enrojecida de tanto llorar. Sobre mis párpados se afirma la sombra de la muerte,
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 aunque no hubo violencia en mis manos, y fue pura mi oración.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 ¡Oh tierra, no encubras mi sangre, ni haya lugar de reposo para mi clamor!
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 Ciertamente ahora mi testigo está en el cielo, en las alturas, el que atestigua a mi favor.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 Mis amigos son mis burladores. Mis ojos lloran ante ʼElohim.
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 ¡Ojalá pudiera disputar el hombre ante ʼElohim, como un hombre con su prójimo!
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 Porque cuando pasen algunos años, me iré por el camino que no tiene regreso.
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
