Job 14
1 El hombre nacido de mujer es corto de días y lleno de perturbaciones.
"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2 Brota como una flor, pero es cortado. Pasa como una sombra y desaparece.
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3 ¿Y sobre éste abres tus ojos y lo llevas a juicio contigo?
Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4 ¿Quién limpiará lo impuro? ¡Nadie!
Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5 Ciertamente sus días están determinados, y el número de sus meses depende de Ti. Tú le fijaste sus límites, de los cuales no pasará.
Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
6 Aparta de él tu mirada y que descanse hasta que complete su día como un jornalero.
Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7 Porque para el árbol hay esperanza: Si es cortado, retoñará, y sus ramas no cesarán.
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8 Aunque debajo de la tierra esté muerto su tronco, y en la tierra envejezca su raíz,
Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9 al recibir el agua reverdecerá, y echará ramas como una planta.
niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
10 Pero el hombre muere, y queda tendido. Expira el hombre, ¿y dónde está?
Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11 Como las aguas se van al mar, y un río se agota y se seca,
Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12 así el hombre queda tendido y no se levantará. Hasta que no haya cielo, no será despertado, ni lo levantarán de su sueño.
niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
13 ¡Ojalá me escondas en el Seol mientras se aplaca tu ira, y me fijes un plazo y te acuerdes de mí! (Sheol h7585)
Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
14 Si el hombre muere, ¿volverá a vivir? Todos los días de mi lucha y servicio esperaré hasta que llegue mi liberación.
Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15 Entonces llamarás y yo te responderé. Tendrás afecto a la hechura de tus manos.
Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16 Porque ahora me cuentas los pasos y no das tregua a mi pecado.
Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17 Tienes mi transgresión sellada en un saco. Tú cubres mi iniquidad.
rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18 Pero la montaña cae y se desmorona. Las rocas cambian de lugar.
Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19 Las piedras se desgastan con el agua impetuosa que se lleva el polvo de la tierra. Así destruyes la esperanza del hombre.
vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
20 Prevaleces para siempre contra él, y él se va. Desfiguras su rostro y lo despides.
Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
21 Sus hijos obtendrán honores, pero él no lo sabrá. Si son humillados, no lo percibirá.
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
22 Pero su carne sobre él siente el tormento, y su alma gime por él.
Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
