Job 14

1 El hombre nacido de mujer es corto de días y lleno de perturbaciones.

Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

2 Brota como una flor, pero es cortado. Pasa como una sombra y desaparece.

Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.

3 ¿Y sobre éste abres tus ojos y lo llevas a juicio contigo?

Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

4 ¿Quién limpiará lo impuro? ¡Nadie!

Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?

5 Ciertamente sus días están determinados, y el número de sus meses depende de Ti. Tú le fijaste sus límites, de los cuales no pasará.

Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

6 Aparta de él tu mirada y que descanse hasta que complete su día como un jornalero.

Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.

7 Porque para el árbol hay esperanza: Si es cortado, retoñará, y sus ramas no cesarán.

Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

8 Aunque debajo de la tierra esté muerto su tronco, y en la tierra envejezca su raíz,

Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

9 al recibir el agua reverdecerá, y echará ramas como una planta.

Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.

10 Pero el hombre muere, y queda tendido. Expira el hombre, ¿y dónde está?

Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

11 Como las aguas se van al mar, y un río se agota y se seca,

Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

12 así el hombre queda tendido y no se levantará. Hasta que no haya cielo, no será despertado, ni lo levantarán de su sueño.

Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

13 ¡Ojalá me escondas en el Seol mientras se aplaca tu ira, y me fijes un plazo y te acuerdes de mí! (Sheol h7585)

O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)

14 Si el hombre muere, ¿volverá a vivir? Todos los días de mi lucha y servicio esperaré hasta que llegue mi liberación.

Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,

15 Entonces llamarás y yo te responderé. Tendrás afecto a la hechura de tus manos.

Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

16 Porque ahora me cuentas los pasos y no das tregua a mi pecado.

Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?

17 Tienes mi transgresión sellada en un saco. Tú cubres mi iniquidad.

Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

18 Pero la montaña cae y se desmorona. Las rocas cambian de lugar.

Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

19 Las piedras se desgastan con el agua impetuosa que se lleva el polvo de la tierra. Así destruyes la esperanza del hombre.

Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

20 Prevaleces para siempre contra él, y él se va. Desfiguras su rostro y lo despides.

Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

21 Sus hijos obtendrán honores, pero él no lo sabrá. Si son humillados, no lo percibirá.

Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.

22 Pero su carne sobre él siente el tormento, y su alma gime por él.

Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.