Eclesiastés 3
1 Todo tiene su tiempo. Todo lo que se quiere bajo el cielo tiene su hora:
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
2 Tiempo de nacer y tiempo de morir. Tiempo de plantar y tiempo de arrancar lo plantado.
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3 Tiempo de matar y tiempo de curar. Tiempo de destruir y tiempo de edificar.
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
4 Tiempo de llorar y tiempo de reír. Tiempo de endechar y tiempo de bailar.
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
5 Tiempo de esparcir piedras y tiempo de reunir piedras. Tiempo de abrazar y tiempo de no abrazar.
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
6 Tiempo de buscar y tiempo de perder. Tiempo de guardar y tiempo de desechar.
Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
7 Tiempo de romper y tiempo de coser. Tiempo de callar y tiempo de hablar.
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
8 Tiempo de amar y tiempo de aborrecer. Tiempo de guerra y tiempo de paz.
Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
9 ¿Qué provecho hay para el trabajador de aquello en lo cual trabaja?
Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
10 Vi el trabajo que ʼElohim dio a los hijos de hombres para que se ocupen.
Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
11 Todo lo hizo apropiado en su tiempo, y colocó eternidad en su corazón. Pero el hombre no entiende lo que hizo ʼElohim desde el principio hasta el fin.
Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
12 Sé que nada hay mejor para ellos que gozarse y hacer bien en sus vidas.
Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
13 También que es don de ʼElohim que todo hombre coma y beba, y vea el bien de toda su labor.
Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.
14 Entendí que todo lo que hace ʼElohim es perpetuo. A ello no se añadirá, ni de ello se disminuirá. ʼElohim lo hizo así para que los hombres teman ante Él.
Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
15 Lo que es, ya fue. Lo que será, ya fue, Y ʼElohim restaura lo que pasó.
Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
16 Además vi bajo el sol: En el lugar de la justicia hay impiedad, Y en el lugar de la equidad hay iniquidad.
Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
17 Y dije en mi corazón: Al justo y al perverso los juzgará ʼElohim. Porque allí hay un tiempo Para todo lo que se quiere y todo lo que se hace.
Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
18 Me dije con respecto a los hijos de hombres: ʼElohim ciertamente los probó para que ellos vean que solo son como las bestias.
Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä.
19 Porque lo mismo que sucede al hombre sucede a la bestia. Un mismo suceso es: como muere uno, así muere el otro. Todos tienen un mismo aliento. El hombre no tiene ventaja sobre el animal, porque todo es vanidad.
Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
20 Todos van a un mismo lugar. Todos proceden del polvo y todos vuelven al polvo.
Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
21 ¿Quién conoce el espíritu de los hijos de hombres? ¿Va él hacia arriba? ¿Y el hálito de la bestia baja a la tierra?
Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
22 Así vi que nada hay mejor para el hombre que alegrarse en sus obras, porque ésa es su parte. ¿Porque quién lo llevará para que vea lo que ocurrirá después de él?
Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
