< Eclesiastés 10 >
1 Las moscas muertas hacen que hieda el perfume del perfumista. Así una pequeña locura al que es estimado como sabio y honorable.
Myrkkykärpäset saavat haisemaan ja käymään voiteentekijän voiteen. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.
2 El corazón del sabio se inclina a su derecha, Pero el corazón del necio, a su izquierda.
Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle.
3 Aun mientras va de camino le falta cordura al necio. A todos les anuncia que es necio.
Tietä käydessäkin puuttuu tyhmältä mieltä: jokaiselle hän ilmaisee olevansa tyhmä.
4 Si el temperamento del gobernante se levanta contra ti, No dejes tu lugar, Porque la mansedumbre apacigua grandes ofensas.
Jos hallitsijassa nousee viha sinua kohtaan, niin älä jätä paikkaasi; sillä sävyisyys pidättää suurista synneistä.
5 Hay un mal que vi bajo el sol Y es prevaleciente entre los hombres:
On onnettomuus se, minkä olen nähnyt auringon alla, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys:
6 El necio encumbrado en muchos lugares exaltados, Y el dotado en lugares humildes.
tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin, ja rikkaat saavat istua alhaalla.
7 Vi esclavos a caballo, Y príncipes que andan Como esclavos con pie en tierra.
Minä olen nähnyt palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa.
8 El que cava un hoyo caerá en él, Y al que rompa el cerco lo morderá una serpiente.
Joka kuopan kaivaa, se siihen putoaa; joka muuria purkaa, sitä puree käärme.
9 El que corta piedras se lastimará con ellas, Y el que parte leños peligra en ello.
Joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu; joka puita halkoo, se joutuu siinä vaaraan.
10 Si el hierro pierde el filo y no le sacan corte, Hay que aplicar más fuerza. La sabiduría tiene la ventaja de dar éxito.
Jos rauta on tylsynyt eikä teränsuuta tahkota, täytyy ponnistaa voimia; mutta hyödyllinen kuntoonpano on viisautta.
11 Si la serpiente muerde antes de ser encantada, De nada sirve el encantador.
Jos käärme puree silloin, kun sitä ei ole lumottu, ei lumoojalla ole hyötyä taidostaan.
12 Las palabras del sabio son provechosas, Pero los labios del necio causan su propia ruina.
Sanat viisaan suusta saavat suosiota, mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa.
13 Las palabras de su boca comienzan con necedad, Y el fin de su charla es perverso desvarío.
Hänen suunsa sanain alku on tyhmyyttä, ja hänen puheensa loppu pahaa mielettömyyttä.
14 El necio multiplica palabras Aunque nadie sabe lo que va a suceder, Y lo que habrá después de él. ¿Quién se lo dirá?
Tyhmä puhuu paljon; mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Ja kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee?
15 El trabajo de los necios los fatiga, Porque ni saben cómo ir a la ciudad.
Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän, joka ei osaa kaupunkiinkaan kulkea.
16 ¡Ay de ti, oh tierra, cuando tu rey es un muchacho, Y tus príncipes banquetean en la mañana!
Voi sinua, maa, jolla on kuninkaana poikanen ja jonka ruhtinaat jo aamulla aterioita pitävät!
17 ¡Dichosa tú, oh tierra, cuando tu rey es hijo de nobles, Y tus príncipes comen a su tiempo Para reponer fuerzas Y no para embriagarse!
Onnellinen sinä, maa, jolla on jalosukuinen kuningas ja jonka ruhtinaat pitävät aterioita oikeaan aikaan, miehekkäästi eikä juopotellen!
18 Por la pereza se cae el techo, Y por la negligencia de manos la casa tiene goteras.
Missä laiskuus on, siinä vuoliaiset vaipuvat; ja missä kädet velttoina riippuvat, tippuu huoneeseen vettä.
19 Por placer se hace el banquete. El vino alegra la vida, Y el dinero sirve para todo.
Hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahuttaa elämän; mutta raha kaiken hankkii.
20 Ni en tu aposento maldigas al rey, Ni aun en el secreto de tu dormitorio hables mal del rico, Porque un ave del cielo puede llevar tu voz, Y un pájaro en vuelo puede contar el asunto.
Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi.