< 2 Samuel 22 >

1 David pronunció las palabras de este cántico a Yavé el día cuando Yavé lo libró de la mano de Saúl y de todos sus enemigos:
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 Yavé es mi Roca, mi Fortaleza, y mi Libertador.
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 ʼElohim es mi Roca, en Quien me refugio, Mi Escudo y el Fuerte de mi salvación, Mi alto Refugio y mi Salvador. De la violencia me libraste.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 Invoco a Yavé, Quien es digno de ser alabado Y soy salvo de mis enemigos.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 Me rodearon ondas de muerte Y torrentes de perversidad me aterraron.
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
6 Me ataron las cuerdas del Seol Y me alcanzaron las cuerdas de la muerte. (Sheol h7585)
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 En mi angustia invoqué a Yavé. Invoqué a mi ʼElohim. Oyó mi voz desde su Templo, Y mi grito de auxilio llegó a sus oídos.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 La tierra fue conmovida y tembló. Se conmovieron los cimientos del cielo. Se estremecieron porque Él se airó.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Humo subió de su nariz Y de su boca salió un fuego abrasador Que encendió brasas.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 Inclinó los cielos, Y descendió con espesa oscuridad debajo de sus pies.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 Cabalgó sobre un querubín y voló. Voló sobre las alas del viento.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 Puso oscuridad alrededor de Él como escondedero, Oscuridad de aguas y densos nubarrones.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 Con el resplandor de su Presencia se encendieron brasas.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 Yavé tronó desde el cielo, ʼElyón dio su voz.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 Disparó sus flechas y los dispersó. Lanzó relámpagos, y los destruyó.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Entonces aparecieron los torrentes de las aguas Y quedaron descubiertos los cimientos del mundo a la reprensión de Yavé Por el soplo del aliento de su nariz.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 Envió desde lo alto y me tomó. Me sacó de entre las aguas caudalosas.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 Me libró de un poderoso enemigo, Y de los que me aborrecían, Aunque eran más fuertes que yo.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 Me enfrentaron en el día de mi quebranto, Pero Yavé fue mi Apoyo
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 Y me sacó a lugar espacioso. Me libró, porque se agradó de mí.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Yavé me premió según mi rectitud Y recompensó la pureza de mis manos,
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Porque guardé los caminos de Yavé Y no me aparté impíamente de mi ʼElohim.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 Pues todos sus Preceptos estuvieron delante de mí, Y no me aparté de sus Estatutos.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 Fui recto ante Él Y me guardé de mi maldad.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Yavé me recompensó según mi rectitud Según la pureza de mis manos ante Él.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 Con el misericordioso te muestras misericordioso, Y recto con el hombre íntegro.
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 Limpio te muestras con el limpio, Y sagaz con el perverso.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 Tú salvas al pueblo afligido, Pero tus ojos están sobre los altivos para humillarlos.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 ¡Tú eres mi Lámpara, oh Yavé! ¡Oh Yavé, Tú alumbras mi oscuridad!
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 Porque contigo puedo asaltar un ejército. Con mi ʼElohim puedo saltar sobre un muro.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 En cuanto a ʼEL, perfecto es su camino, Y acrisolada es la Palabra de Yavé. ʼEL es Escudo a todos los que se refugian en Él.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Porque ¿quién es ʼEL, excepto Yavé? ¿Y cuál roca hay además de nuestro ʼElohim?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 ʼEL es el que me ciñe de vigor Y perfecciona mi camino.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 ʼEL hace que mis pies sean como los de venados Y me establece en mis alturas.
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 El que adiestra mis manos para la batalla Y mis brazos para tensar el arco de bronce.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Me diste también el escudo de tu salvación Y me engrandeció tu benignidad.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Ensanchas mis pasos debajo de mí, Y no resbalan mis pies.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 Perseguí a mis enemigos y los destruí, Y no regresé hasta que fueron acabados.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 Los destruí, los destrocé para que no se levanten. Cayeron bajo mis pies.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Pues Tú me dotaste de fuerza para la batalla. Doblegaste a mis enemigos debajo de mí.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 También hiciste que mis enemigos me volvieran la espalda, Para que yo destruya a los que me aborrecen.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 Clamaron, y no hubo quien salvara. Aun [clamaron] a Yavé, pero no los escuchó.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Los molí como polvo de la tierra. Los pisé y los trituré como el lodo de las calles.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Tú me libraste de las contiendas de mi pueblo. Me guardaste para ser jefe de naciones. Pueblo que yo no conocía me sirvió.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 Los hijos de extranjeros se someten a mí. Al oír de mí, me obedecen.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 Los extranjeros se debilitan Y salen temblorosos de sus encierros.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 ¡Viva Yavé! ¡Bendita sea mi Roca! ¡Engrandecido sea ʼElohim, la Roca de mi salvación!
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 El ʼEL que ejecuta venganza por mí, Y somete pueblos a mí.
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 El que también me saca de entre los enemigos, Y aun me exalta por encima de los que se levantan contra mí.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Por tanto yo te alabaré, oh Yavé, entre las naciones. Cantaré alabanzas a tu Nombre.
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Él engrandece las victorias de su rey, Y muestra misericordia a su ungido: A David y a sus descendientes para siempre.
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.

< 2 Samuel 22 >