1 Corintios 13

1 Si yo hablo en lenguas humanas y angélicas, y no tengo amor, soy un bronce que resuena, o un címbalo que vibra.

Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen.

2 Y si tuviera [don de ]profecía y entendiera todos los misterios y todo conocimiento, y si tuviera toda la fe para remover montañas, pero no tengo amor, nada soy.

Ja jos minä propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi.

3 Si distribuyera todas mis posesiones y entregara mi cuerpo para enorgullecerme, pero no tengo amor, de nada me sirve.

Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen.

4 El amor es paciente. Es bondadoso. No está lleno de envidia. No se alaba, no es arrogante,

Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:

5 no es indecente, no es egoísta, no se irrita, no guarda rencor.

Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,

6 No se goza por la injusticia, pero se regocija por la verdad.

Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta:

7 Todo lo sufre, todo lo cree, todo lo espera, todo lo soporta.

Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii.

8 El amor nunca caduca. Pero si hay profecías, cesarán; si hay lenguas, acabarán; si hay conocimiento, será abolido.

Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.

9 Porque en parte conocemos y en parte profetizamos,

Sillä me ymmärrämme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.

10 pero cuando venga lo perfecto, lo imperfecto será abolido.

Mutta kuin täydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.

11 Cuando [yo] era niño, hablaba como niño, pensaba como niño, opinaba como niño. Cuando llegué a ser hombre, dejé lo que era de niño.

Kuin minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minä mieheksi tulin, niin minä hylkäsin lapselliset.

12 Porque ahora vemos el reflejo como en un espejo, pero entonces [veremos] cara a cara. Ahora conozco en parte, pero entonces conoceré como he sido conocido.

Sillä nyt me näemme niinkuin peilistä tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä tunnen niiinkuin minä tuttu olen.

13 Y ahora permanecen estos tres: [la] fe, [la ]esperanza, [el ]amor. Pero [el] mayor de éstos es el amor.

Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämät kolme; vaan rakkaus on suurin niistä.