Cantar de los Cantares 2

1 Soy una rosa de Sarón, un lirio de los valles.

"Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja."

2 Como un lirio entre espinas, así es mi amor entre las hijas.

"Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä."

3 Como el manzano entre los árboles del bosque, así es mi amado entre los hijos. Me senté bajo su sombra con gran placer, su fruta era dulce para mi gusto.

"Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea.

4 Me llevó a la sala de banquetes. Su estandarte sobre mí es el amor.

Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.

5 Fortaléceme con las pasas, refrescarme con manzanas; ya que me siento débil de amor.

Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas."

6 Su mano izquierda está bajo mi cabeza. Su mano derecha me abraza.

Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.

7 Os conjuro, hijas de Jerusalén, por las corzas, o por las ciervas del campo, para que no te agites, ni despiertes el amor, hasta que lo desee.

Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.

8 ¡La voz de mi amado! He aquí que viene, saltando en las montañas, saltando en las colinas.

Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.

9 Mi amado es como un corzo o un ciervo joven. ¡Contempla, está detrás de nuestro muro! Mira hacia las ventanas. Mira a través de la celosía.

Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.

10 Mi amado habló y me dijo, “Levántate, mi amor, mi bella, y ven.

Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

11 Porque he aquí que el invierno ha pasado. La lluvia ha terminado y se ha ido.

Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.

12 Las flores aparecen en la tierra. Ha llegado el momento del canto, y la voz de la tórtola se oye en nuestra tierra.

Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

13 La higuera madura sus higos verdes. Las vides están en flor. Desprenden su fragancia. Levántate, mi amor, mi bella, y váyase”.

Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

14 Mi paloma en las hendiduras de la roca, en los escondites de la ladera de la montaña, déjame ver tu cara. Déjame escuchar tu voz; porque tu voz es dulce y tu rostro es hermoso.

Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi."

15 Atrapa para nosotros los zorros, los pequeños zorros que saquean los viñedos; porque nuestros viñedos están en flor.

Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.

16 Mi amado es mío, y yo soy suya. Navega entre los lirios.

Rakkaani on minun, ja minä hänen-hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.

17 Hasta que el día se enfríe y las sombras huyan, vuelta, mi amado, y ser como un corzo o un joven ciervo en las montañas de Bether.

Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.