Salmos 78

1 Una contemplación de Asaf. Escuchad mi enseñanza, pueblo mío. Vuelve tus oídos a las palabras de mi boca.

Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

2 Voy a abrir mi boca en una parábola. Pronunciaré oscuros refranes de antaño,

Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 que hemos oído y conocido, y nuestros padres nos lo han dicho.

Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 No los esconderemos de sus hijos, contar a la generación venidera las alabanzas de Yahvé, su fuerza y las maravillas que ha hecho.

sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Porque estableció un pacto en Jacob, y designó una enseñanza en Israel, que ordenó a nuestros padres, que los den a conocer a sus hijos;

Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

6 para que la generación venidera lo sepa, incluso los niños que han de nacer; que deben levantarse y decírselo a sus hijos,

että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

7 para que pongan su esperanza en Dios, y no olvidar las obras de Dios, sino que guarden sus mandamientos,

Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

8 y que no sean como sus padres — una generación obstinada y rebelde, una generación que no ha fidelizado su corazón, cuyo espíritu no estaba firme con Dios.

Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 Los hijos de Efraín, armados y con arcos, se volvió atrás en el día de la batalla.

Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 No cumplieron el pacto de Dios, y se negó a caminar en su ley.

Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

11 Se olvidaron de sus actos, sus maravillosas hazañas que les había mostrado.

vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

12 Hizo cosas maravillosas a la vista de sus padres, en la tierra de Egipto, en el campo de Zoan.

Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 Partió el mar y los hizo pasar. Hizo que las aguas se mantuvieran como un montón.

Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

14 De día también los guiaba con una nube, y toda la noche con una luz de fuego.

Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

15 Partió rocas en el desierto, y les dio de beber abundantemente como de las profundidades.

Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 También sacó arroyos de la roca, e hizo que las aguas corrieran como ríos.

Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

17 Sin embargo, siguieron pecando contra él, para rebelarse contra el Altísimo en el desierto.

Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

18 Tentaron a Dios en su corazón pidiendo comida según su deseo.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

19 Sí, hablaron contra Dios. Dijeron: “¿Puede Dios preparar una mesa en el desierto?

Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

20 He aquí que golpeó la roca, de modo que las aguas brotaron, y los arroyos se desbordaron. ¿Puede dar pan también? ¿Proporcionará carne a su pueblo?”

Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

21 Por lo tanto, Yahvé escuchó y se enojó. Se encendió un fuego contra Jacob, La ira también se dirigió contra Israel,

Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

22 porque no creían en Dios, y no confió en su salvación.

koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 Sin embargo, él mandaba en los cielos, y abrió las puertas del cielo.

Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

24 Hizo llover maná sobre ellos para que comieran, y les dio comida del cielo.

hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

25 El hombre comió el pan de los ángeles. Les mandó comida hasta la saciedad.

Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 Hizo que el viento del este soplara en el cielo. Con su poder guió el viento del sur.

Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

27 También hizo llover sobre ellos carne como el polvo, aves aladas como la arena de los mares.

hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

28 Los dejó caer en medio de su campamento, alrededor de sus viviendas.

hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

29 Comieron, pues, y se saciaron. Les dio su propio deseo.

Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

30 No se apartaron de sus antojos. La comida aún estaba en sus bocas,

Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 cuando la ira de Dios subió contra ellos, mató a algunos de sus más fuertes, y abatió a los jóvenes de Israel.

kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 A pesar de todo esto, pecaron, y no creían en sus maravillosas obras.

Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Por eso consumió sus días en la vanidad, y sus años de terror.

Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

34 Cuando los mató, entonces preguntaron por él. Volvieron y buscaron a Dios con ahínco.

Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35 Recordaron que Dios era su roca, el Dios Altísimo, su redentor.

He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

36 Pero ellos lo halagaron con su boca, y le mintieron con la lengua.

Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

37 Porque su corazón no estaba bien con él, ni fueron fieles a su pacto.

sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

38 Pero él, siendo misericordioso, perdonó la iniquidad y no los destruyó. Sí, muchas veces desvió su ira, y no despertó toda su ira.

Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

39 Recordó que no eran más que carne, un viento que pasa y no vuelve.

Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40 Cuántas veces se rebelaron contra él en el desierto, ¡y lo afligió en el desierto!

Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

41 Se volvieron y tentaron a Dios, y provocó al Santo de Israel.

Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

42 No se acordaron de su mano, ni el día en que los redimió del adversario;

He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

43 cómo puso sus signos en Egipto, sus maravillas en el campo de Zoan,

jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

44 convirtió sus ríos en sangre, y sus arroyos, para que no pudieran beber.

muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

45 Envió entre ellos enjambres de moscas, que los devoraron; y ranas, que los destruyeron.

lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

46 También le dio su aumento a la oruga, y su trabajo a la langosta.

antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

47 Destruyó sus vides con el granizo, sus higueras de sicomoro con la escarcha.

hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

48 También entregó su ganado al granizo, y sus rebaños a los rayos calientes.

antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

49 Arrojó sobre ellos la ferocidad de su ira, la ira, la indignación y los problemas, y una banda de ángeles del mal.

Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

50 Hizo un camino para su ira. No les perdonó el alma de la muerte, sino que entregaron su vida a la peste,

Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

51 y golpeó a todos los primogénitos de Egipto, el jefe de su fuerza en las tiendas de Cam.

Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52 Pero sacó a los suyos como a ovejas, y los guió en el desierto como un rebaño.

Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

53 Los condujo con seguridad, para que no tuvieran miedo, pero el mar arrolló a sus enemigos.

Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 Los llevó a la frontera de su santuario, a esta montaña, que su mano derecha había tomado.

Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 También expulsó a las naciones que estaban delante de ellos, les asignó una herencia por línea, e hizo que las tribus de Israel habitasen en sus tiendas.

Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

56 Sin embargo, tentaron y se rebelaron contra el Dios Altísimo, y no mantuvo sus testimonios,

Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

57 sino que se volvieron atrás, y actuaron con traición como sus padres. Estaban retorcidos como un arco engañoso.

vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 Porque lo provocaron a la ira con sus lugares altos, y lo movieron a los celos con sus imágenes grabadas.

He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

59 Cuando Dios escuchó esto, se enojó, y aborrecía enormemente a Israel,

Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

60 por lo que abandonó la tienda de Silo, la tienda que colocó entre los hombres,

Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 y entregó su fuerza al cautiverio, su gloria en la mano del adversario.

Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

62 También entregó a su pueblo a la espada, y se enfadó con su herencia.

Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

63 El fuego devoró a sus jóvenes. Sus vírgenes no tenían canción de boda.

Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

64 Sus sacerdotes cayeron por la espada, y sus viudas no podían llorar.

Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

65 Entonces el Señor se despertó como quien sale del sueño, como un hombre poderoso que grita a causa del vino.

Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

66 Golpeó a sus adversarios hacia atrás. Los sometió a un reproche perpetuo.

Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Además, rechazó la tienda de José, y no eligió la tribu de Efraín,

Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

68 Pero eligió la tribu de Judá, El Monte Sión que él amaba.

vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 Construyó su santuario como las alturas, como la tierra que ha establecido para siempre.

Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70 También eligió a David, su siervo, y lo sacaron de los rediles;

Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

71 de seguir a las ovejas que tienen sus crías, lo llevó a ser el pastor de Jacob, su pueblo, e Israel, su herencia.

Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

72 Así quefue su pastor según la integridad de su corazón, y los guió con la destreza de sus manos.

Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.