Salmos 78

1 Una contemplación de Asaf. Escuchad mi enseñanza, pueblo mío. Vuelve tus oídos a las palabras de mi boca.

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2 Voy a abrir mi boca en una parábola. Pronunciaré oscuros refranes de antaño,

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3 que hemos oído y conocido, y nuestros padres nos lo han dicho.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4 No los esconderemos de sus hijos, contar a la generación venidera las alabanzas de Yahvé, su fuerza y las maravillas que ha hecho.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Porque estableció un pacto en Jacob, y designó una enseñanza en Israel, que ordenó a nuestros padres, que los den a conocer a sus hijos;

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6 para que la generación venidera lo sepa, incluso los niños que han de nacer; que deben levantarse y decírselo a sus hijos,

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7 para que pongan su esperanza en Dios, y no olvidar las obras de Dios, sino que guarden sus mandamientos,

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8 y que no sean como sus padres — una generación obstinada y rebelde, una generación que no ha fidelizado su corazón, cuyo espíritu no estaba firme con Dios.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9 Los hijos de Efraín, armados y con arcos, se volvió atrás en el día de la batalla.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10 No cumplieron el pacto de Dios, y se negó a caminar en su ley.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11 Se olvidaron de sus actos, sus maravillosas hazañas que les había mostrado.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12 Hizo cosas maravillosas a la vista de sus padres, en la tierra de Egipto, en el campo de Zoan.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13 Partió el mar y los hizo pasar. Hizo que las aguas se mantuvieran como un montón.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14 De día también los guiaba con una nube, y toda la noche con una luz de fuego.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15 Partió rocas en el desierto, y les dio de beber abundantemente como de las profundidades.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16 También sacó arroyos de la roca, e hizo que las aguas corrieran como ríos.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17 Sin embargo, siguieron pecando contra él, para rebelarse contra el Altísimo en el desierto.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18 Tentaron a Dios en su corazón pidiendo comida según su deseo.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19 Sí, hablaron contra Dios. Dijeron: “¿Puede Dios preparar una mesa en el desierto?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20 He aquí que golpeó la roca, de modo que las aguas brotaron, y los arroyos se desbordaron. ¿Puede dar pan también? ¿Proporcionará carne a su pueblo?”

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21 Por lo tanto, Yahvé escuchó y se enojó. Se encendió un fuego contra Jacob, La ira también se dirigió contra Israel,

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22 porque no creían en Dios, y no confió en su salvación.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23 Sin embargo, él mandaba en los cielos, y abrió las puertas del cielo.

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24 Hizo llover maná sobre ellos para que comieran, y les dio comida del cielo.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25 El hombre comió el pan de los ángeles. Les mandó comida hasta la saciedad.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26 Hizo que el viento del este soplara en el cielo. Con su poder guió el viento del sur.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27 También hizo llover sobre ellos carne como el polvo, aves aladas como la arena de los mares.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28 Los dejó caer en medio de su campamento, alrededor de sus viviendas.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29 Comieron, pues, y se saciaron. Les dio su propio deseo.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30 No se apartaron de sus antojos. La comida aún estaba en sus bocas,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31 cuando la ira de Dios subió contra ellos, mató a algunos de sus más fuertes, y abatió a los jóvenes de Israel.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32 A pesar de todo esto, pecaron, y no creían en sus maravillosas obras.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Por eso consumió sus días en la vanidad, y sus años de terror.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34 Cuando los mató, entonces preguntaron por él. Volvieron y buscaron a Dios con ahínco.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35 Recordaron que Dios era su roca, el Dios Altísimo, su redentor.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36 Pero ellos lo halagaron con su boca, y le mintieron con la lengua.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37 Porque su corazón no estaba bien con él, ni fueron fieles a su pacto.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38 Pero él, siendo misericordioso, perdonó la iniquidad y no los destruyó. Sí, muchas veces desvió su ira, y no despertó toda su ira.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39 Recordó que no eran más que carne, un viento que pasa y no vuelve.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40 Cuántas veces se rebelaron contra él en el desierto, ¡y lo afligió en el desierto!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41 Se volvieron y tentaron a Dios, y provocó al Santo de Israel.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42 No se acordaron de su mano, ni el día en que los redimió del adversario;

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43 cómo puso sus signos en Egipto, sus maravillas en el campo de Zoan,

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44 convirtió sus ríos en sangre, y sus arroyos, para que no pudieran beber.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45 Envió entre ellos enjambres de moscas, que los devoraron; y ranas, que los destruyeron.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46 También le dio su aumento a la oruga, y su trabajo a la langosta.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47 Destruyó sus vides con el granizo, sus higueras de sicomoro con la escarcha.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48 También entregó su ganado al granizo, y sus rebaños a los rayos calientes.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49 Arrojó sobre ellos la ferocidad de su ira, la ira, la indignación y los problemas, y una banda de ángeles del mal.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50 Hizo un camino para su ira. No les perdonó el alma de la muerte, sino que entregaron su vida a la peste,

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51 y golpeó a todos los primogénitos de Egipto, el jefe de su fuerza en las tiendas de Cam.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52 Pero sacó a los suyos como a ovejas, y los guió en el desierto como un rebaño.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53 Los condujo con seguridad, para que no tuvieran miedo, pero el mar arrolló a sus enemigos.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54 Los llevó a la frontera de su santuario, a esta montaña, que su mano derecha había tomado.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55 También expulsó a las naciones que estaban delante de ellos, les asignó una herencia por línea, e hizo que las tribus de Israel habitasen en sus tiendas.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56 Sin embargo, tentaron y se rebelaron contra el Dios Altísimo, y no mantuvo sus testimonios,

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57 sino que se volvieron atrás, y actuaron con traición como sus padres. Estaban retorcidos como un arco engañoso.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58 Porque lo provocaron a la ira con sus lugares altos, y lo movieron a los celos con sus imágenes grabadas.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59 Cuando Dios escuchó esto, se enojó, y aborrecía enormemente a Israel,

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60 por lo que abandonó la tienda de Silo, la tienda que colocó entre los hombres,

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61 y entregó su fuerza al cautiverio, su gloria en la mano del adversario.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62 También entregó a su pueblo a la espada, y se enfadó con su herencia.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63 El fuego devoró a sus jóvenes. Sus vírgenes no tenían canción de boda.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64 Sus sacerdotes cayeron por la espada, y sus viudas no podían llorar.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65 Entonces el Señor se despertó como quien sale del sueño, como un hombre poderoso que grita a causa del vino.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66 Golpeó a sus adversarios hacia atrás. Los sometió a un reproche perpetuo.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67 Además, rechazó la tienda de José, y no eligió la tribu de Efraín,

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68 Pero eligió la tribu de Judá, El Monte Sión que él amaba.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69 Construyó su santuario como las alturas, como la tierra que ha establecido para siempre.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70 También eligió a David, su siervo, y lo sacaron de los rediles;

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71 de seguir a las ovejas que tienen sus crías, lo llevó a ser el pastor de Jacob, su pueblo, e Israel, su herencia.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72 Así quefue su pastor según la integridad de su corazón, y los guió con la destreza de sus manos.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.