Salmos 56

1 Para el músico jefe. Con la melodía de “Paloma silenciosa en tierras lejanas”. Un poema de David, cuando los filisteos lo apresaron en Gat. Ten piedad de mí, Dios, porque el hombre quiere engullirme. Todo el día me ataca y me oprime.

Davidin kultainen kappale mykästä mettisestä muukalaisten seassa, kuin Philistealaiset käsittivät hänen Gatissa. Jumala, ole minulle armollinen; sillä ihmiset tahtovat minua niellä ylös: joka päivä he sotivat ja ahdistavat minua.

2 Mis enemigos quieren engullirme todo el día, porque son muchos los que luchan orgullosamente contra mí.

Minun kadehtiani tahtovat joka päivä minua niellä ylös; sillä moni sotii ylpiästi minua vastaan.

3 Cuando tengo miedo, Pondré mi confianza en ti.

Kuin minä pelkään, niin minä toivon sinuun.

4 En Dios, alabo su palabra. En Dios, pongo mi confianza. No tendré miedo. ¿Qué puede hacerme la carne?

Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä liha minun tekis?

5 Todo el día tergiversan mis palabras. Todos sus pensamientos son contra mí para mal.

Joka päivä he minun sanojani kääntelevät; kaikki heidän ajatuksensa ovat pahuuteen minua vastaan.

6 Conspiran y acechan, vigilando mis pasos. Están ansiosos por quitarme la vida.

He pitävät yhtä, ja väijyvät, ja ottavat minun askeleistani vaarin, kuinka he minun sieluni käsittäisivät.

7 ¿Escaparán por la iniquidad? En la cólera, Dios arroja a los pueblos.

Pitäiskö heidän vääryydestänsä pääsemän? Syökse, Jumala, se kansa alas vihassas.

8 Tú cuentas mis andanzas. Pusiste mis lágrimas en tu contenedor. ¿No están en tu libro?

Sinä olet lukenut minun kulkemukseni: sinä panet minun kyyneleeni leiliis: eikö ne ole sinun kirjassas?

9 Entonces mis enemigos se volverán el día que yo llame. Sé esto: que Dios es para mí.

Silloin pitää viholliseni kääntämän heitänsä takaperin, sinä päivänä, kuin minä huudan: sen minä tiedän, ettäs minun Jumalani olet.

10 En Dios, alabaré su palabra. En Yahvé, alabaré su palabra.

Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Herrassa minä kerskaan hänen sanaansa.

11 He puesto mi confianza en Dios. No tendré miedo. ¿Qué puede hacerme el hombre?

Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä ihminen tekis?

12 Tus votos están sobre mí, Dios. Te daré las gracias por las ofrendas.

Minä olen sinulle, Jumala, luvannut, minä tahdon sinua kiittää.

13 Porque has librado mi alma de la muerte, y evitó que se me cayeran los pies, para que pueda caminar ante Dios a la luz de los vivos.

Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun jalkani lankeemisesta; että minä vaeltaisin Jumalan edessä eläväin valkeudessa.