Salmos 102
1 Oración del afligido, cuando está agobiado y vierte su queja ante Yahvé. ¡Escucha mi oración, Yahvé! Deja que mi grito llegue a ti.
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 No escondas tu rostro de mí en el día de mi angustia. Poner el oído en mí. Contéstame rápidamente en el día cuando llame.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 Porque mis días se consumen como el humo. Mis huesos están quemados como una antorcha.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Mi corazón se ha marchitado como la hierba, y se ha secado, porque me olvido de comer mi pan.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 Por la voz de mi gemido, mis huesos se pegan a mi piel.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 Soy como un pelícano del desierto. Me he vuelto como un búho de los lugares de desecho.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 Yo vigilo, y me he vuelto como un gorrión que está solo en el tejado.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Mis enemigos me reprochan todo el día. Los que están enfadados conmigo utilizan mi nombre como una maldición.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Porque he comido cenizas como pan, y mezclé mi bebida con lágrimas,
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 a causa de tu indignación y tu ira; porque me has cogido y me has tirado.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Mis días son como una larga sombra. Me he marchitado como la hierba.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 Pero tú, Yahvé, permanecerás para siempre; tu fama perdura por todas las generaciones.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Te levantarás y tendrás piedad de Sión, pues es hora de apiadarse de ella. Sí, ha llegado el momento de la puesta en escena.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 Porque tus siervos se complacen en sus piedras, y apiádate de su polvo.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Así las naciones temerán el nombre de Yahvé, todos los reyes de la tierra tu gloria.
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 Porque Yahvé ha edificado a Sión. Ha aparecido en su gloria.
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 Ha respondido a la oración de los indigentes, y no ha despreciado su oración.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 Esto se escribirá para la generación venidera. Un pueblo que será creado alabará a Yah,
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 porque ha mirado desde la altura de su santuario. Desde el cielo, Yahvé vio la tierra,
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 para escuchar los gemidos del prisionero, para liberar a los condenados a muerte,
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 para que los hombres anuncien el nombre de Yahvé en Sión, y su alabanza en Jerusalén,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 cuando los pueblos están reunidos, los reinos, para servir a Yahvé.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 Él debilitó mis fuerzas a lo largo del recorrido. Acortó mis días.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 Dije: “Dios mío, no me lleves a la mitad de mis días. Sus años son a través de todas las generaciones.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Desde antaño, tú pusiste los cimientos de la tierra. Los cielos son obra de tus manos.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 Ellos perecerán, pero tú perdurarás. Sí, todos ellos se desgastarán como una prenda de vestir. Los cambiarás como un manto, y serán cambiados.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 Pero tú eres el mismo. Tus años no tendrán fin.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Los hijos de tus siervos continuarán. Su descendencia se establecerá ante ti”.
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
