Proverbios 1
1 Los proverbios de Salomón, hijo de David, rey de Israel:
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 para conocer la sabiduría y la instrucción; para discernir las palabras del entendimiento;
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 para recibir instrucción en el trato sabio, en la rectitud, la justicia y la equidad;
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 para dar prudencia a los simples, conocimiento y discreción al joven —
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 para que el sabio escuche y aumente su aprendizaje; para que el hombre de entendimiento alcance el sano consejo;
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 para entender un proverbio y parábolas, las palabras y acertijos de los sabios.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 El temor a Yahvé es el principio del conocimiento, pero los necios desprecian la sabiduría y la instrucción.
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Hijo mío, escucha la instrucción de tu padre, y no abandones las enseñanzas de tu madre;
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 pues serán una guirnalda que adornará tu cabeza, y cadenas alrededor del cuello.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Hijo mío, si los pecadores te atraen no lo consienten.
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 Si dicen: “Ven con nosotros. Acechemos la sangre. Acechemos en secreto a los inocentes sin causa.
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 Encontraremos toda la riqueza valiosa. Llenaremos nuestras casas con el botín.
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 Echarán su suerte entre nosotros. Todos tendremos un bolso”—
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 hijo mío, no camines por el camino con ellos. Mantén tu pie fuera de su camino,
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 porque sus pies corren hacia el mal. Se apresuran a derramar sangre.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Porque la red se tiende en vano a la vista de cualquier ave;
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 pero estos acechan su propia sangre. Acechan en secreto por sus propias vidas.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Así son los caminos de todo aquel que tiene afán de lucro. Le quita la vida a sus dueños.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 La sabiduría llama en voz alta en la calle. Ella pronuncia su voz en las plazas públicas.
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 Llama a la cabeza de los lugares ruidosos. A la entrada de las puertas de la ciudad, pronuncia sus palabras:
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 “¿Hasta cuándo, simples, amaréis la sencillez? Cuánto tiempo se deleitarán los burladores en la burla, ¿y los tontos odian el conocimiento?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Vuélvete ante mi reprimenda. Mira, derramaré mi espíritu sobre ti. Te daré a conocer mis palabras.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Porque te he llamado y te has negado; He extendido mi mano y nadie me ha hecho caso;
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 pero has ignorado todos mis consejos, y no quería ninguna de mis reprimendas;
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 Yo también me reiré de tu desastre. Me burlaré cuando la calamidad te alcance,
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 cuando la calamidad te alcanza como una tormenta, cuando tu desastre llega como un torbellino, cuando la angustia y la angustia se apoderan de ti.
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Entonces me llamarán, pero no responderé. Me buscarán con ahínco, pero no me encontrarán,
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 porque odiaban el conocimiento, y no eligió el temor a Yahvé.
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 No querían ningún consejo mío. Despreciaron toda mi reprimenda.
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Por eso comerán del fruto de su propio camino, y se llenan de sus propios esquemas.
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 Porque la reincidencia de los simples los matará. La despreocupación de los tontos los destruirá.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Pero el que me escuche habitará con seguridad, y estarán tranquilos, sin temor a sufrir daños”.
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
