San Mateo 15
1 Entonces los fariseos y los escribas vinieron a Jesús desde Jerusalén, diciendo:
Silloin tulivat Jesuksen tykö kirjanoppineet ja Pharisealaiset Jerusalemista, ja sanoivat:
2 “¿Por qué tus discípulos desobedecen la tradición de los ancianos? Porque no se lavan las manos cuando comen el pan”.
Miksi sinun opetuslapses rikkovat vanhinten säädyn? sillä ei he pese käsiänsä leipää syödessänsä.
3 Él les respondió: “¿Por qué también vosotros desobedecéis el mandamiento de Dios por vuestra tradición?
Niin hän vastaten sanoi heille: miksi tekin rikotte Jumalan käskyn, teidän säätynne tähden?
4 Porque Dios mandó: ‘Honra a tu padre y a tu madre,’ y ‘El que hable mal del padre o de la madre, que muera’.
Sillä Jumala käski, sanoen: kunnioita isääs ja äitiäs: ja joka kiroilee isää eli äitiä, hänen pitää kuolemalla kuoleman.
5 Pero vosotros decís: ‘El que diga a su padre o a su madre: “La ayuda que de otro modo hubieras recibido es un don dedicado a Dios”,
Mutta te sanotte: jokainen sanokaan isälle taikka äidille: se on uhrattu, jolla sinua piti minulta autettaman: ja ei ensinkään kunnoittaisi isäänsä eikä äitiänsä.
6 no honrará a su padre ni a su madre.’ Habéis anulado el mandamiento de Dios por vuestra tradición.
Ja te olette rikkoneet Jumalan käskyn teidän säätynne tähden.
7 ¡Hipócritas! Bien profetizó Isaías sobre vosotros, diciendo,
Te ulkokullatut! Jesaias ennusti teistä oikein, sanoen:
8 ‘Esta gente se acerca a mí con su boca, y me honran con sus labios; pero su corazón está lejos de mí.
Tämä kansa lähestyy minua suullansa, ja kunnioittaa minua huulillansa; mutta heidän sydämensä on kaukana minusta.
9 Y me adoran en vano, enseñando como doctrina reglas hechas por los hombres”.
Vaan turhaan he minua palvelevat, opettain niitä opetuksia, jotka ovat ihmisten käskyt.
10 Convocó a la multitud y les dijo: “Oíd y entended.
Ja hän kutsui kansan tykönsä, ja sanoi heille: kuulkaat ja ymmärtäkäät!
11 Lo que entra en la boca no contamina al hombre; pero lo que sale de la boca, esto contamina al hombre.”
Ei se ihmistä saastuta, mikä suusta menee sisälle, mutta se, mikä suusta tulee ulos, saastuttaa ihmisen.
12 Entonces se acercaron los discípulos y le dijeron: “¿Sabes que los fariseos se ofendieron al oír esta frase?”
Niin tulivat hänen opetuslapsensa, ja sanoivat hänelle: tiesitkös, että Pharisealaiset pahenivat, kuin he tämän puheen kuulivat?
13 Pero él respondió: “Toda planta que mi Padre celestial no haya plantado será desarraigada.
Mutta hän vastasi ja sanoi: jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, pitää juurinensa revittämän ylös.
14 Déjenlos en paz. Son guías ciegos de los ciegos. Si los ciegos guían a los ciegos, ambos caerán en un pozo”.
Antakaat heidän olla: he ovat sokiat sokiain taluttajat; jos sokia sokiaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeevat.
15 Pedro le respondió: “Explícanos la parábola”.
Niin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: selitä meille tämä vertaus.
16 Entonces Jesús dijo: “¿Tampoco vosotros entendéis todavía?
Niin Jesus sanoi: vieläkö tekin olette ymmärtämättömät?
17 ¿No entendéis que todo lo que entra en la boca pasa al vientre y luego sale del cuerpo?
Ettekö te vielä ymmärrä, että kaikki, mitä suuhun sisälle menee, se menee vatsaan, ja sillä on luonnollinen uloskäyminen.
18 Pero lo que sale de la boca, sale del corazón y contamina al hombre.
Mutta jotka suusta tulevat ulos, ne lähtevät sydämestä ulos, ja saastuttavat ihmisen.
19 Porque del corazón salen los malos pensamientos, los asesinatos, los adulterios, los pecados sexuales, los robos, los falsos testimonios y las blasfemias.
Sillä sydämestä tulevat ulos pahat ajatukset, murhat, salavuoteudet, huoruudet, varkaudet, väärät todistukset, pilkat:
20 Estas son las cosas que contaminan al hombre; pero comer con las manos sin lavar no contamina al hombre.”
Nämät ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen; mutta pesemättömillä käsillä syödä, ei saastuta ihmistä.
21 Jesús salió de allí y se retiró a la región de Tiro y Sidón.
Ja Jesus läksi sieltä ja poikkesi Tyron ja Sidonin maan ääriin.
22 He aquí que una mujer cananea salió de aquellos confines y clamó diciendo: “¡Ten piedad de mí, Señor, hijo de David! Mi hija está gravemente poseída por un demonio”.
Ja katso, Kanaanean vaimo, joka niistä maan ääristä oli tullut, huusi häntä, sanoen: Herra, Davidin poika, armahda minua: minun tyttäreni vaivataan hirmuisesti perkeleeltä.
23 Pero él no le respondió ni una palabra. Sus discípulos se acercaron y le rogaron, diciendo: “Despídela, porque clama tras nosotros”.
Mutta ei hän sanaakaan häntä vastannut. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä, sanoen: eroita häntä sinustas; sillä hän huutaa meidän jälkeemme.
24 Pero él respondió: “No he sido enviado sino a las ovejas perdidas de la casa de Israel”.
Niin hän vastaten sanoi: en ole minä lähetetty, vaan kadotettuin lammasten tykö Israelin huoneesta.
25 Pero ella se acercó y le adoró diciendo: “Señor, ayúdame”.
Mutta se tuli ja kumarsi häntä, sanoen: Herra, auta minua.
26 Pero él respondió: “No conviene tomar el pan de los niños y echarlo a los perros”.
Niin hän vastaten sanoi: ei ole sovelias ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.
27 Pero ella dijo: “Sí, Señor, pero hasta los perros comen las migajas que caen de la mesa de sus amos”.
Niin se vastasi: totta Herra, syövät kuitenkin penikatkin niistä muruista, jotka heidän herrainsa pöydältä putoovat.
28 Entonces Jesús le respondió: “Mujer, ¡qué grande es tu fe! Hágase en ti lo que deseas”. Y su hija quedó curada desde aquella hora.
Silloin Jesus vastaten sanoi hänelle: oi vaimo, suuri on sinun uskos, tapahtukoon sinulle niinkuin sinä tahdot. Ja hänen tyttärensä tuli sillä hetkellä terveeksi.
29 Jesús salió de allí y se acercó al mar de Galilea; subió al monte y se sentó allí.
Ja Jesus läksi sieltä ja tuli Galilean meren tykö, ja astui vuorelle, ja istui siihen.
30 Acudieron a él grandes multitudes, llevando consigo cojos, ciegos, mudos, mutilados y muchos otros, y los pusieron a sus pies. Él los curó,
Ja paljo kansaa tuli hänen tykönsä, ja toivat kanssansa ontuvia, sokeita, mykkiä, raajarikkoja ja paljon muita, ja laskivat Jesuksen jalkain eteen; ja hän paransi heidät.
31 de modo que la multitud se maravillaba al ver que los mudos hablaban, los heridos se curaban, los cojos caminaban y los ciegos veían, y glorificaban al Dios de Israel.
Niin että kansa ihmetteli, kuin he näkivät mykät puhuvan, raajarikot terveinä, ontuvat käyvän ja sokiat näkevän, ja kunnioittivat Israelin Jumalaa.
32 Jesús llamó a sus discípulos y les dijo: “Tengo compasión de la multitud, porque ya llevan tres días conmigo y no tienen nada que comer. No quiero despedirlos en ayunas, o podrían desmayarse en el camino”.
Ja Jesus kutsui opetuslapsensa tykönsä, ja sanoi: minä armahdan kansaa, että he ovat jo kolme päivää minun tykönäni viipyneet, ja ei ole heillä mitään syötävää: ja en minä tahdo heitä tyköäni syömättä laskea pois, ettei he tiellä vaipuisi.
33 Los discípulos le dijeron: “¿De dónde podríamos sacar tantos panes en un lugar desierto como para satisfacer a una multitud tan grande?”
Niin sanoivat hänen opetuslapsensa hänelle: kusta me saamme tässä erämaassa niin monta leipää, että me ravitsemme niin paljon kansaa?
34 Jesús les dijo: “¿Cuántos panes tienen?” Dijeron: “Siete, y unos pocos peces pequeños”.
Ja Jesus sanoi heille: kuinka monta leipää teillä on? He sanoivat: seitsemän, ja vähä kalasia.
35 Mandó a la multitud que se sentara en el suelo;
Niin hän käski kansan istua maan päälle atrioitsemaan.
36 y tomó los siete panes y los peces. Dio gracias y los partió, y dio a los discípulos, y los discípulos a la multitud.
Ja hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.
37 Todos comieron y se saciaron. Tomaron siete cestas llenas de los trozos que sobraron.
Ja he söivät kaikki ja ravittiin, ja ottivat ylös mitä liiaksi jäi, seitsemän täysinäistä koria muruja.
38 Los que comieron fueron cuatro mil hombres, además de las mujeres y los niños.
Mutta niitä jotka söivät, oli neljätuhatta miestä, ilman vaimoja ja lapsia.
39 Luego despidió a las multitudes, subió a la barca y llegó a los límites de Magdala.
Ja kuin hän oli kansan tyköänsä laskenut, astui hän haahteen, ja tuli Magdalan rajoille.
