Job 9
1 Entonces Job respondió,
Job vastasi ja sanoi:
2 “En verdad sé que es así, ¿pero cómo puede el hombre ser justo con Dios?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 Si se complace en contender con él, no puede responderle ni una vez entre mil.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Dios es sabio de corazón y poderoso de fuerza. ¿Quién se ha endurecido contra él y ha prosperado?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Él remueve las montañas, y ellos no lo saben, cuando los derriba en su cólera.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Sacude la tierra de su lugar. Sus pilares tiemblan.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Ordena el sol y no sale, y sella las estrellas.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 Sólo él extiende los cielos, y pisa las olas del mar.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Él hace la Osa, Orión y las Pléyades, y las habitaciones del sur.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Él hace grandes cosas más allá de descubrirlas; sí, cosas maravillosas sin número.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 He aquí que pasa por delante de mí y no lo veo. También pasa, pero no lo percibo.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 He aquí que él arrebata. ¿Quién puede impedirlo? ¿Quién le preguntará: “Qué estás haciendo?”?
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 “Dios no retirará su ira. Los ayudantes de Rahab se inclinan bajo él.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 Cuánto menos le responderé, y elegir mis palabras para discutir con él?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Aunque fuera justo, no le respondería. Yo haría una súplica a mi juez.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Si yo hubiera llamado, y él me hubiera respondido, sin embargo, no creo que haya escuchado mi voz.
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 Porque me rompe con una tormenta, y multiplica mis heridas sin causa.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 No me permite recuperar el aliento, pero me llena de amargura.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 Si se trata de una cuestión de fuerza, ¡he aquí que él es poderoso! Si de justicia se trata, “¿Quién — dice — me va a convocar?”.
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Aunque sea justo, mi propia boca me condenará. Aunque sea intachable, se demostrará que soy perverso.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Soy irreprochable. No me respeto a mí mismo. Desprecio mi vida.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 “Todo es lo mismo. Por eso digo que destruye a los irreprochables y a los malvados.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 Si el azote mata de repente, se burlará en el juicio de los inocentes.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 La tierra es entregada a la mano de los malvados. Cubre los rostros de sus jueces. Si no es él, ¿quién es?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 “Ahora mis días son más rápidos que un corredor. Huyen. No ven nada bueno.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 Han pasado como las naves rápidas, como el águila que se abalanza sobre la presa.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Si digo: ‘Olvidaré mi queja’, Voy a quitar mi cara de tristeza y a animarme”.
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 Tengo miedo de todas mis penas. Sé que no me considerará inocente.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Seré condenado. ¿Por qué entonces trabajo en vano?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Si me lavo con nieve y limpiar mis manos con lejía,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 sin embargo, me hundirás en la zanja. Mi propia ropa me aborrecerá.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Porque él no es un hombre como yo, para que le responda, que debemos reunirnos en el juicio.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 No hay árbitro entre nosotros, que podría poner su mano sobre nosotros dos.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Que me quite la vara. Que su terror no me haga temer;
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 entonces hablaría y no le temería, pues no lo soy en mí mismo.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
