Job 6
1 Entonces Job respondió,
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 “Oh, si mi angustia fuera pesada, ¡y toda mi calamidad puesta en la balanza!
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 Por ahora sería más pesado que la arena de los mares, por lo que mis palabras han sido precipitadas.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 Porque las flechas del Todopoderoso están dentro de mí. Mi espíritu bebe su veneno. Los terrores de Dios se han puesto en marcha contra mí.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 ¿El burro salvaje rebuzna cuando tiene hierba? ¿O el buey baja sobre su forraje?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 ¿Puede comerse sin sal lo que no tiene sabor? ¿O hay algún sabor en la clara del huevo?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 Mi alma se niega a tocarlos. Para mí son como una comida repugnante.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 “Oh, que pueda tener mi petición, que Dios me conceda lo que anhelo,
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 incluso que le gustaría a Dios aplastarme; ¡que soltara la mano y me cortara!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 Que siga siendo mi consuelo, sí, déjame exultar en el dolor que no perdona, que no he negado las palabras del Santo.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 ¿Cuál es mi fuerza, para que espere? ¿Cuál es mi fin, que debo ser paciente?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 ¿Es mi fuerza la de las piedras? ¿O mi carne es de bronce?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 ¿No es que no tengo ayuda en mí, que la sabiduría se aleja de mí?
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 “Al que está a punto de desfallecer, se le debe mostrar la bondad de su amigo; incluso a quien abandona el temor del Todopoderoso.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 Mis hermanos han actuado con engaño como un arroyo, como el cauce de los arroyos que pasan;
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 que son negros a causa del hielo, en la que se esconde la nieve.
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 En la estación seca, desaparecen. Cuando hace calor, se consumen fuera de su lugar.
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Las caravanas que viajan junto a ellos se alejan. Suben a los desechos y perecen.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Las caravanas de Tema miraban. Las compañías de Saba les esperaban.
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 Estaban angustiados porque estaban confiados. Llegaron allí y se confundieron.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Por ahora no eres nada. Ves un terror y tienes miedo.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 ¿Acaso he dicho alguna vez: “Dame”? o, “¿Ofrece un regalo para mí de tu sustancia?
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 o “Líbrame de la mano del adversario”. o: “Redímeme de la mano de los opresores”.
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 “Enséñame y callaré. Haz que entienda mi error.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 ¡Qué fuertes son las palabras de rectitud! Pero tu reprimenda, ¿qué reprende?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 ¿Pretendes reprobar las palabras, ya que los discursos de quien está desesperado son como el viento?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Sí, incluso echarías suertes por los huérfanos, y hacer mercancía de su amigo.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Ahora, pues, complácete en mirarme, porque seguramente no te mentiré en la cara.
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Por favor, vuelva. Que no haya injusticia. Sí, regresa de nuevo. Mi causa es justa.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 ¿Hay injusticia en mi lengua? ¿Mi gusto no puede discernir las travesuras?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
