Job 4
1 Entonces Elifaz, el temanita, respondió,
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 “Si alguien se aventura a hablar contigo, ¿te apenarás? Pero, ¿quién puede abstenerse de hablar?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 He aquí que has instruido a muchos, has fortalecido las manos débiles.
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 Tus palabras han sostenido al que estaba cayendo, has hecho firmes las rodillas débiles.
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 Pero ahora ha llegado a ti, y te desmayas. Te toca, y te sientes perturbado.
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 ¿No es tu piedad tu confianza? ¿No es la integridad de tus caminos tu esperanza?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 “¿Recuerdas, ahora, a quien pereció siendo inocente? ¿O dónde se cortó el montante?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 Según lo que he visto, los que aran la iniquidad y sembrar problemas, cosechar lo mismo.
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 Por el soplo de Dios perecen. Por la explosión de su ira son consumidos.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 El rugido del león, y la voz del león feroz, los dientes de los jóvenes leones, están rotos.
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 El viejo león perece por falta de presa. Los cachorros de la leona están dispersos por el mundo.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 “Ahora bien, una cosa me fue traída en secreto. Mi oído recibió un susurro de ella.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 En los pensamientos de las visiones de la noche, cuando el sueño profundo cae sobre los hombres,
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 me invadió el miedo y el temblor, que hizo temblar todos mis huesos.
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 Entonces un espíritu pasó ante mi rostro. El vello de mi carne se erizó.
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 Se quedó quieto, pero no pude discernir su aspecto. Una forma estaba ante mis ojos. Silencio, luego escuché una voz que decía,
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 “¿Será el hombre mortal más justo que Dios? ¿Puede un hombre ser más puro que su Creador?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 He aquí que no se fía de sus siervos. Acusa a sus ángeles de error.
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 Cuánto más los que habitan en casas de barro, cuyos cimientos están en el polvo, ¡que son aplastados ante la polilla!
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 Entre la mañana y la noche son destruidos. Perecen para siempre sin tener en cuenta nada.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 ¿No está la cuerda de su tienda arrancada dentro de ellos? Mueren, y eso sin sabiduría”.
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
