Job 39
1 “¿Sabéis en qué momento paren las cabras montesas? ¿Observas cuando la cierva tiene cervatillo?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 ¿Puedes contar los meses que cumplen? ¿O sabes la hora en que dan a luz?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 Se inclinan. Llevan a sus crías. Terminan sus dolores de parto.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Sus crías se hacen fuertes. Crecen en el campo abierto. Salen y no vuelven.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 “¿Quién ha liberado al burro salvaje? O que ha soltado las amarras del asno veloz,
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 cuyo hogar he convertido en el desierto, y la tierra salada su morada?
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Desprecia el tumulto de la ciudad, tampoco oye los gritos del conductor.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 La cordillera es su pasto. Busca cada cosa verde.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 “¿Se contentará el buey salvaje con servirte? ¿O se quedará junto a tu comedero?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 ¿Puedes sujetar al buey salvaje en el surco con su arnés? ¿O va a labrar los valles después de ti?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 ¿Confiarás en él, porque su fuerza es grande? ¿O le dejarás tu trabajo?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 ¿Confiarás en él para que traiga a casa tu semilla? y recoger el grano de tu era?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 “Las alas del avestruz se agitan con orgullo, ¿pero son las plumas y el plumaje del amor?
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 Porque deja sus huevos en la tierra, los calienta en el polvo,
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 y olvida que el pie puede aplastarlos, o que el animal salvaje los pisotee.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Trata con dureza a sus crías, como si no fueran suyas. Aunque su trabajo es en vano, no tiene miedo,
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 porque Dios la ha privado de sabiduría, tampoco le ha impartido entendimiento.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Cuando se eleva a lo alto, desprecia al caballo y a su jinete.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 “¿Le has dado fuerza al caballo? ¿Has vestido su cuello con una melena temblorosa?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 ¿Le has hecho saltar como una langosta? La gloria de su resoplido es impresionante.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 Pisa el valle y se regocija en su fuerza. Sale al encuentro de los hombres armados.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Se burla del miedo y no se amilana, ni se aparta de la espada.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 El carcaj se sacude contra él, la lanza y la jabalina.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Come la tierra con fiereza y rabia, ni se queda quieto al sonido de la trompeta.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 Cada vez que suena la trompeta, resopla: “¡Ah! Huele la batalla a lo lejos, el estruendo de los capitanes, y los gritos.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 “¿Es por tu sabiduría que el halcón vuela, y extiende sus alas hacia el sur?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 ¿Es por tu orden que el águila se levanta, y hace su nido en las alturas?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 En el acantilado habita y hace su hogar, en la punta del acantilado y la fortaleza.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Desde allí espía la presa. Sus ojos lo ven de lejos.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Sus crías también chupan sangre. Donde están los muertos, allí está él”.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
