Job 24

1 “¿Por qué los tiempos no son puestos por el Todopoderoso? ¿Por qué los que le conocen no ven sus días?

Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?

2 Hay personas que eliminan los puntos de referencia. Se llevan violentamente los rebaños y los alimentan.

He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '

3 Alejan el burro de los huérfanos, y toman el buey de la viuda como prenda.

He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.

4 Apartan del camino a los necesitados. Los pobres de la tierra se esconden todos.

Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.

5 He aquí, como asnos salvajes en el desierto, salen a su trabajo, buscando diligentemente el alimento. El desierto les da pan para sus hijos.

Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.

6 Cortan su comida en el campo. Espigan la viña de los malvados.

He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.

7 Se acuestan toda la noche desnudos y sin ropa, y no tienen cobertura en el frío.

Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.

8 Se mojan con las lluvias de las montañas, y abrazar la roca a falta de un refugio.

Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.

9 Hay quienes arrancan al huérfano del pecho, y tomar una prenda de los pobres,

He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.

10 para que vayan desnudos sin ropa. Al tener hambre, llevan las gavillas.

Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.

11 Hacen aceite dentro de las paredes de estos hombres. Pisan los lagares, y sufren la sed.

He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.

12 Desde la populosa ciudad, los hombres gimen. El alma de los heridos grita, sin embargo, Dios no considera la locura.

He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.

13 “Estos son de los que se rebelan contra la luz. No conocen sus formas, ni permanecer en sus caminos.

Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.

14 El asesino se levanta con la luz. Mata a los pobres y necesitados. En la noche es como un ladrón.

Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.

15 También el ojo del adúltero espera el crepúsculo, diciendo: “Ningún ojo me verá”. Disimula su rostro.

Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.

16 En la oscuridad cavan en las casas. Se encierran durante el día. No conocen la luz.

Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.

17 Porque la mañana es para todos ellos como una espesa oscuridad, pues conocen los terrores de la espesa oscuridad.

Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.

18 “Son espuma en la superficie de las aguas. Su parte está maldita en la tierra. No se convierten en el camino de los viñedos.

Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.

19 La sequía y el calor consumen las aguas de la nieve, así lo hace el Seol los que han pecado. (Sheol h7585)

Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden. (Sheol h7585)

20 El vientre lo olvidará. El gusano se alimentará dulcemente de él. No se le recordará más. La injusticia será quebrada como un árbol.

Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.

21 Devora a las estériles que no dan a luz. No muestra ninguna amabilidad con la viuda.

Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.

22 Sin embargo, Dios preserva a los poderosos con su poder. Se levanta quien no tiene seguridad de vida.

Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.

23 Dios les da seguridad, y ellos descansan en ella. Sus ojos están en sus caminos.

Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.

24 Son exaltados; pero un poco de tiempo, y se van. Sí, se les rebaja, se les quita de en medio como a todos los demás, y se cortan como las puntas de las espigas.

He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.

25 Si no es así ahora, quién me demostrará que soy un mentiroso, y hacer que mi discurso no valga nada?”

Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?