Job 21
1 Entonces Job respondió,
Job vastasi ja sanoi:
2 “Escucha con atención mi discurso. Que esto te sirva de consuelo.
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Permíteme, y yo también hablaré. Después de que yo haya hablado, burlate.
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 En cuanto a mí, ¿es mi queja ante el hombre? ¿Por qué no debería estar impaciente?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Mírame y asómbrate. Pon la mano en la boca.
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Cuando me acuerdo, me siento turbado. El horror se apodera de mi carne.
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 “¿Por qué viven los malvados? ¿envejecer, sí, y hacerse poderoso en el poder?
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Su hijo está establecido con ellos ante sus ojos, su descendencia ante sus ojos.
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Sus casas están a salvo del miedo, ni la vara de Dios sobre ellos.
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 Sus toros se reproducen sin falta. Sus vacas paren y no abortan.
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 Envían a sus pequeños como un rebaño. Sus hijos bailan.
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 Cantan al son de la pandereta y el arpa, y se regocijan con el sonido de la pipa.
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 Le dicen a Dios: “Apártate de nosotros”, porque no queremos saber de tus costumbres.
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 ¿Qué es el Todopoderoso, para que le sirvamos? ¿Qué provecho vamos a tener si le rezamos?
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 He aquí que su prosperidad no está en su mano. El consejo de los malvados está lejos de mí.
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 “Cuántas veces se apaga la lámpara de los impíos, que su calamidad venga sobre ellos, que Dios reparte penas en su ira?
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 Cuántas veces son como rastrojos ante el viento, como paja que se lleva la tormenta?
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 Dices: “Dios hace recaer su iniquidad sobre sus hijos”. Que se recompense a sí mismo, para que lo sepa.
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 Que sus propios ojos vean su destrucción. Que beba de la ira del Todopoderoso.
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 Pues qué le importa su casa después de él, cuando el número de sus meses se corta?
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 “¿Alguien enseñará el conocimiento de Dios, ya que juzga a los que están en lo alto?
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 Uno muere con todas sus fuerzas, estando totalmente a gusto y tranquilo.
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 Sus cubos están llenos de leche. La médula de sus huesos se humedece.
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 Otro muere en la amargura del alma, y nunca sabe bien.
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 Se acuestan por igual en el polvo. El gusano los cubre.
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 “He aquí que conozco tus pensamientos, los planes con los que me equivocas.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 Porque decís: “¿Dónde está la casa del príncipe? ¿Dónde está la tienda en la que vivían los malvados?
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 ¿No has preguntado a los caminantes? ¿No conoces sus evidencias?
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 que el hombre malo está reservado para el día de la calamidad, que son llevados al día de la ira?
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 ¿Quién declarará su camino a la cara? ¿Quién le pagará lo que ha hecho?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Sin embargo, será llevado a la tumba. Los hombres vigilarán la tumba.
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 Los terrones del valle serán dulces para él. Todos los hombres irán detrás de él, como hubo innumerables antes de él.
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 Así quecómo puedes consolarme con tonterías, porque en sus respuestas sólo queda la falsedad”.
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
