Job 19
1 Entonces Job respondió,
Job vastasi ja sanoi:
2 “Hasta cuándo me atormentarás, y aplastarme con palabras?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 Me has reprochado diez veces. No se avergüenza de atacarme.
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Si es cierto que me he equivocado, mi error sigue siendo yo mismo.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 Si de verdad os engrandecéis contra mí, y alega contra mí mi reproche,
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 saben ahora que Dios me ha subvertido, y me ha rodeado con su red.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 “He aquí que clamo por el mal, pero no soy escuchado. Pido ayuda, pero no hay justicia.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Ha amurallado mi camino para que no pueda pasar, y ha puesto oscuridad en mis caminos.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Me ha despojado de mi gloria, y me han quitado la corona de la cabeza.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Me ha destrozado por todos lados, y me he ido. Ha arrancado mi esperanza como un árbol.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 También ha encendido su ira contra mí. Me cuenta entre sus adversarios.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 Sus tropas avanzan juntas, construir una rampa de asedio contra mí, y acampan alrededor de mi tienda.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 “Ha puesto a mis hermanos lejos de mí. Mis conocidos están totalmente alejados de mí.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Mis parientes se han ido. Mis amigos conocidos me han olvidado.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Los que habitan en mi casa y mis criadas me consideran un extraño. Soy un extranjero a sus ojos.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Llamo a mi siervo y no me responde. Le ruego con la boca.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 Mi aliento es ofensivo para mi esposa. Soy repugnante para los hijos de mi propia madre.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Hasta los niños pequeños me desprecian. Si me levanto, hablan contra mí.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 Todos mis amigos conocidos me aborrecen. Los que yo amaba se han vuelto contra mí.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Mis huesos se pegan a mi piel y a mi carne. He escapado por los pelos.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 “Tened piedad de mí. Tened piedad de mí, amigos míos, porque la mano de Dios me ha tocado.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 ¿Por qué me persigues como a Dios? y no están satisfechos con mi carne?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 “¡Oh, si mis palabras estuvieran ahora escritas! ¡Oh, que estén inscritos en un libro!
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 Que con una pluma de hierro y plomo ¡quedaron grabados en la roca para siempre!
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 Pero en cuanto a mí, sé que mi Redentor vive. Al final, se parará sobre la tierra.
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 Después de que mi piel sea destruida, entonces veré a Dios en mi carne,
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 a quien yo, incluso yo, veré de mi lado. Mis ojos verán, y no como un extraño. “Mi corazón se consume dentro de mí.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 Si decís: “¡Cómo le vamos a perseguir! porque la raíz del asunto se encuentra en mí,
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 tener miedo de la espada, porque la ira trae los castigos de la espada, para que sepas que hay un juicio”.
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
