Job 19
1 Entonces Job respondió,
Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 “Hasta cuándo me atormentarás, y aplastarme con palabras?
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 Me has reprochado diez veces. No se avergüenza de atacarme.
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 Si es cierto que me he equivocado, mi error sigue siendo yo mismo.
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 Si de verdad os engrandecéis contra mí, y alega contra mí mi reproche,
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 saben ahora que Dios me ha subvertido, y me ha rodeado con su red.
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 “He aquí que clamo por el mal, pero no soy escuchado. Pido ayuda, pero no hay justicia.
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 Ha amurallado mi camino para que no pueda pasar, y ha puesto oscuridad en mis caminos.
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 Me ha despojado de mi gloria, y me han quitado la corona de la cabeza.
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 Me ha destrozado por todos lados, y me he ido. Ha arrancado mi esperanza como un árbol.
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 También ha encendido su ira contra mí. Me cuenta entre sus adversarios.
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 Sus tropas avanzan juntas, construir una rampa de asedio contra mí, y acampan alrededor de mi tienda.
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
13 “Ha puesto a mis hermanos lejos de mí. Mis conocidos están totalmente alejados de mí.
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 Mis parientes se han ido. Mis amigos conocidos me han olvidado.
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 Los que habitan en mi casa y mis criadas me consideran un extraño. Soy un extranjero a sus ojos.
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 Llamo a mi siervo y no me responde. Le ruego con la boca.
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 Mi aliento es ofensivo para mi esposa. Soy repugnante para los hijos de mi propia madre.
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 Hasta los niños pequeños me desprecian. Si me levanto, hablan contra mí.
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 Todos mis amigos conocidos me aborrecen. Los que yo amaba se han vuelto contra mí.
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 Mis huesos se pegan a mi piel y a mi carne. He escapado por los pelos.
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 “Tened piedad de mí. Tened piedad de mí, amigos míos, porque la mano de Dios me ha tocado.
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 ¿Por qué me persigues como a Dios? y no están satisfechos con mi carne?
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 “¡Oh, si mis palabras estuvieran ahora escritas! ¡Oh, que estén inscritos en un libro!
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 Que con una pluma de hierro y plomo ¡quedaron grabados en la roca para siempre!
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 Pero en cuanto a mí, sé que mi Redentor vive. Al final, se parará sobre la tierra.
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 Después de que mi piel sea destruida, entonces veré a Dios en mi carne,
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 a quien yo, incluso yo, veré de mi lado. Mis ojos verán, y no como un extraño. “Mi corazón se consume dentro de mí.
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 Si decís: “¡Cómo le vamos a perseguir! porque la raíz del asunto se encuentra en mí,
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 tener miedo de la espada, porque la ira trae los castigos de la espada, para que sepas que hay un juicio”.
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
