Salmos 95
1 ¡Vengan, cantemos con alegría al Señor! ¡Gritemos triunfantes a la roca de nuestra salvación!
Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.
2 ¡Vayamos ante él con acción de gracias! ¡Cantemos a él en voz alta en celebración!
Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.
3 porque el Señor es un Dios grande, el gran rey sobre todos los dioses.
Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.
4 El manda sobre lo más profundo de la tierra y sobre lo más alto de los montes.
Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.
5 El mar es de él, porque él lo hizo; la tierra seca le pertenece, porque él la formó.
Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.
6 Vengan, entremos y adoremos, arrodillémonos ante el Señor nuestro creador.
Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.
7 Porque él es nuestro Dios, y nosotros el pueblo que cuida como un pastor, el rebaño por el cual se preocupa. Si escuchas hoy su voz llamando,
Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:
8 no se rehúsen a responder, “Como hicieron en Meribá, como hicieron ese día en Masá en el desierto,
"Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,
9 cuando sus antepasados me provocaron, probando mi paciencia, incluso habiendo visto todo lo que había hecho.
jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.
10 Por cuarenta años estuve disgustado con esa generación, y dije, ‘Ellos son personas que me son desleales con sus pensamientos, y se rehúsan a seguir mis caminos’.
Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.
11 Entonces en mi frustración juré, ‘Ciertamente no entrarán en mi reposo’”.
Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."
