Salmos 81
1 Para el director del coro. En el gitit. Un salmo de Asaf. Canten a Dios, porque es nuestra fuerza; griten de alegría al Dios de Jacob.
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 ¡Comiencen la canción! Toquen la pandereta, la lira de sonido dulce, y el arpa.
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 Soplen la trompeta a la luna nueva, y a la luna llena, para iniciar nuestros festivales,
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 porque esta es una regla de Israel, un reglamento del Dios de Jacob.
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 Dios hizo este estatuto por José, cuando se opuso a la tierra de Egipto. Escuché una voz que no conocía diciendo:
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 “Tomo la carga de tus hombros; libero tus manos de las canastas pesadas.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 Clamaste a mí en tu sufrimiento, y te salvé. Te respondí desde las nubes tormentosas. Te probé en las aguas de Meriba. (Selah)
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 ¡Pueblo mío! ¡Escuchen mis avisos! Pueblo de Israel, ¡Escúchenme!
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 No debe haber dios extraño entre ustedes; no deben postrarse nunca ante dioses extranjeros ni adorarlos.
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 Porque yo soy el Señor su Dios que los sacó de la tierra de Egipto. Abran su boca y yo los saciaré.
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 Pero mi pueblo no me escuchó. Israel no quería nada conmigo.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 Así que los envié lejos a seguir su pensamiento terco, viviendo como escogieran.
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 ¡Si tan solo mi pueblo me escuchara; si tan solo Israel siguiera mis caminos!
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 No me tomaría tanto tiempo derrotar a sus enemigos, ni derribar a los que están en su contra.
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 Los que odian al Señor se retorcerán frente a él, condenados para siempre.
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 Pero yo, los alimentaría con el mejor trigo, y los satisfaría con miel de la roca”.
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
