Salmos 78

1 Un salmo (masquil) de Asaf. Escucha, pueblo mío, lo que tengo para enseñarte. Escucha lo que vengo a decirte.

Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

2 Te enseñaré dichos sabios; y te explicaré misterios del pasado

Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 que he escuchado antes y sobre los cuales he reflexionado. Son historias de nuestros antepasados que han sido transmitidas por generaciones.

Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 No las ocultaremos de nuestros hijos. Le contaremos a la siguiente generación sobre las maravillas que Dios ha hecho; sobre su poder y grandes obras.

sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Él entregó sus leyes a los descendientes de Jacob; dio sus instrucciones al pueblo de Israel. Él ordenó a nuestros padres para que las enseñaran a sus hijos,

Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

6 a fin de que la siguiente generación—los que aún no habían nacido—entendieran y crecieran para enseñar a sus hijos.

että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

7 De esta forma debían mantener su fe en Dios y no olvidar lo que Dios ha hecho, así como seguir sus mandamientos.

Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

8 Para que no fueran como sus antepasados, una generación terca y rebelde que carecía de fe y fidelidad.

Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 Los soldados de Efraín, aunque estaban armados con arcos, huyeron el día de la batalla.

Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 No cumplieron el pacto de Dios, y se negaron a seguir sus leyes.

Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

11 Ignoraronl lo que Dios había hecho, y las maravillas que les había mostrado antes:

vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

12 los milagros que había hecho por sus antepasados en Zoán, en Egipto.

Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 Él dividió el mar en dos y los condujo a través de él, manteniendo las aguas como muros a cada lado.

Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

14 Él los guiaba con una nube en el día, y de noche con una nube de fuego.

Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

15 Partió las rocas en el desierto para darle agua abundante a su pueblo. Aguas profundas como el océano.

Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 ¡Él hizo que de las piedras fluyera agua como un río!

Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

17 Pero ellos siguieron pecando contra él, rebelándose contra el Altísimo mientras andaban por el desierto.

Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

18 Deliberadamente provocaban a Dios, exigiendo las comidas que tanto anhelaban.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

19 Insultaron a Dios diciendo: “¿Puede Dios darnos comida aquí en el desierto?

Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

20 Si bien puede golpear una roca y hacer que de ellas fluya agua como corrientes de río, ¿puede acaso darnos pan? ¿Puede darnos carne?”

Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

21 Cuando el Señor oyó esto, se enojó mucho, y el fuego de su enojo se encendió contra los descendientes de Jacob, el pueblo de Israel,

Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

22 porque ellos no creyeron en Dios y no confiaron en que podía cuidar de ellos.

koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 Tanto fue su enojo que ordenó a los cielos se abrieran,

Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

24 e hizo llover maná del cielo, dándoles así pan celestial.

hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

25 Los seres humanos comieron del pan que comen los ángeles. Y les dio más que suficiente.

Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 Luego hizo soplar un viento desde el Este, y por su poder también hizo soplar el viento que viene del Sur.

Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

27 Hizo llover carne como tan abundante como el polvo. Las aves eran muchas, como la arena de la playa.

hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

28 E hizo caer las aves en medio del campamento, y alrededor de sus carpas.

hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

29 Y comieron hasta que se saciaron. Les dio la comida que tanto deseaban.

Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

30 Pero antes de saciar su apetito, mientras aún masticaban la carne,

Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 Dios se enojó con ellos e hizo morir a los hombres más fuertes, derribándolos en plena juventud.

kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 A pesar de esto, siguieron pecando. A pesar de los milagros, se negaban a creer en él.

Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Así que apagó sus vidas vanas, e hizo que terminaran sus años con horror.

Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

34 Cuando Dios comenzó a matarlos, volvieron con oraciones a él, arrepentidos de su pecado.

Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35 Se acordaron de que Dios era su roca, que el Dios Altísimo era su salvador.

He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

36 Entonces lo comenzaron adular de labios para afuera, pero solo mentían.

Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

37 En sus corazones no eran sinceros y no guardaron el pacto que tenían con él.

sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

38 Pero por su compasión él perdonó su pecado y no los destruyó. Muchas veces contuvo su enojo y no desató toda su furia.

Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

39 Dios recordó que eran simples mortales, y que eran como el viento que se va y no regresa.

Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40 Cuántas veces se rebelaron contra él en el desierto, causándole tristeza.

Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

41 Una y otra vez provocaron a Dios, causando dolor al Santo de Israel.

Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

42 Olvidaron la fuerza con la que él los rescató de sus opresores,

He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

43 haciendo milagros en Egipto, y maravillas en la llanura de Zoán.

jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

44 Allí convirtió sus ríos y fuentes de agua en sangre, de modo que nadie podía beber de ellos.

muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

45 Envió moscas para destruirlos, y ranas para que los arruinaran.

lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

46 Dio sus cultivos a las langostas, y todo el fruto de su trabajo fue devorado por ellas.

antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

47 Destruyó sus viñedos con granizo, y sus higueras con aguanieve.

hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

48 Dejó su ganado a merced del granizo y sus animales fueron destruidos por relámpagos.

antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

49 Envió sobre ellos su ira feroz: Rabia, hostilidad y agonía. Por ello envió un grupo de ángeles destructores.

Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

50 Desató su ira sobre ellos y no los salvó de la muerte, sino que los dejó morir por causa de esta plaga.

Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

51 Entonces mató al hijo mayor de cada familia en Egipto, todos los que habían sido concebidos como primogénitos en las carpas de Ham.

Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52 Pero a su pueblo guió como ovejas, y los condujo como un rebaño en el desierto.

Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

53 Los llevó a un lugar seguro, y no tuvieron nada que temer. Ahogó a sus enemigos en el mar.

Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 Los llevó hasta la frontera de su tierra santa, a esta tierra montañosa que había conquistado para ellos.

Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 A las naciones infieles las expulsaba a su paso. Dividió la tierra para que la hicieran suya. Estableció las tribus de Israel en sus carpas.

Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

56 Pero ellos siguieron provocando al Altísimo, siendo rebeldes contra él. No siguieron sus enseñanzas.

Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

57 Así como sus antiguos padres se alejaron de Dios y fueron infieles a él, tan torcidos como un arco doblado que no sirve.

vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 Provocaron su ira con sus altares paganos y despertaron su celo con sus ídolos.

He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

59 Cuando Dios escuchó que adoraban a otros dioses se enfureció y rechazó por completo a Israel.

Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

60 Entonces abandonó su lugar en Siloé, el Tabernáculo en el que vivía en medio del pueblo.

Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 Además entregó el arca de su poder, dejando que manos enemigas la tomaran.

Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

62 Entregó a su pueblo y permitió que lo masacraran a espada, pues estaba furioso con su pueblo escogido.

Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

63 Sus hombres más jóvenes fueron quemados, y las mujeres jóvenes no lograron cantar sus cánticos de bodas.

Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

64 Sus sacerdotes fueron asesinados con espadas y sus viudas no pudieron hacer duelo por ellos.

Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

65 Entonces el Señor reaccionó como si hubiera despertado del sueño, como un guerrero que se despierta después de embriagarse con vino.

Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

66 Venció a sus enemigos, atacándolos por la espalda y exponiéndolos a vergüenza eterna.

Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Rechazó a los descendientes de José y no elegió más a la tribu de Eraín.

Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

68 En su lugar eligió a la tribu de Judá y al Monte de Sión, al cual amaba.

vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 Allí construyó su santuario, tan alto como el cielo, y lo puso allí en esa tierra para que existiera eternamente.

Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70 Eligió a su siervo David, tomándolo de entre los rediles de ovejas,

Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

71 y lo llevó de cuidar ovejas y corderos, a ser un pastor de los descendientes de Jacob, el pueblo especial de Dios: Israel.

Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

72 Como un pastor cuidó de ellos con sincera devoción, y los condujo con manos hábiles.

Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.