Salmos 132
1 Un cántico de los peregrinos que van a Jerusalén. Señor, acuérdate de David, y todo por lo que él pasó.
Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
2 Él hizo una promesa al Señor, un pacto al Dios de Jacob:
hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
3 “No iré a casa, no iré a la cama,
"Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
4 no me iré a dormir, ni tomaré una siesta,
minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
5 hasta que haya encontrado un lugar donde el Señor pueda vivir, un hogar para el Dios de Jacob”.
ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
6 En Efrata, oímos hablar del arca del pacto, y la encontramos en los campos de Yagar.
Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
7 Vayamos al lugar donde mora el Señor y postrémonos ante sus pies en adoración.
Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
8 Ven, Señor, y entra a tu casa, tú y tu arca poderosa.
Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
9 Que tus sacerdotes se revistan de bondad; que los que te son leales griten de alegría.
Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
10 Por el bien David, tu siervo, no le des a la espalda a tu ungido.
Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
11 El Señor le hizo una promesa solemne a David, una que él una rompería, “pondré a uno de tus descendientes en tu trono.
Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
12 Si tus hijos siguen mis leyes y los acuerdos que les enseñe, también sus descendientes se sentarán en el trono para siempre”.
Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
13 Porque el Señor ha escogido a Sión, y quiso hacer su trono allí, diciendo:
Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
14 “Esta siempre será mi casa; aquí es donde he de morar.
"Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
15 Proveeré a las personas de la ciudad todo lo que necesiten; alimentaré al pobre.
Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
16 Revestiré a sus sacerdotes con salvación; y los que le son leales gritarán de alegría.
Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
17 Haré el linaje de David aún más poderoso. He preparado una lámpara para mi ungido.
Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
18 Humillaré a sus enemigos, pero las coronas que él use brillarán fuertemente”.
Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
