Salmos 106
1 ¡Alaben al Señor! ¡Agradézcanle, porque es bueno! Su gran amor durará para siempre.
Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 ¿Quién puede dar cuenta de todas las maravillas que el Señor ha hecho? ¿Quién puede darle toda la alabanza que merece?
Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3 Felices son esos que tratan a la gente de forma justa, quienes siempre hacen lo correcto.
Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
4 Acuérdate de mi, por favor, cuando seas generoso con tu pueblo; piensa en mí cuando vengas a salvar.
Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
5 Déjame ver a tu pueblo escogido prosperar; déjame alegrarme juntamente con tu nación santa; déjame compartir tu gozo con los tuyos.
että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6 Hemos pecado como nuestros antepasados. Nos hemos equivocado. Somos culpables.
Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
7 No prestaron atención a todas las cosas buenas que hiciste. No guardaron en su corazón cuánto los amabas, sino que eligieron rebelarse en el mar Rojo.
Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8 Tanto así que los salvó por su carácter santo, y para mostrar su poder
Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
9 Él dio la orden al mar Rojo, y este se secó. Guió a su pueblo a través de la profundidad del mar como si fueran por el desierto.
Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
10 Los rescató de aquellos que lo odiaban; los salvó del poder de sus enemigos.
Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
11 El agua ahogó a sus enemigos, ni uno de ellos sobrevivió,
Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
12 Entonces su pueblo confió en lo que él había prometido, y cantó alabanzas a su nombre.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
13 Pero ellos olvidaron rápidamente lo que Dios había hecho por ellos, y no escucharon sus advertencias.
Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
14 Estaban llenos de ansias desesperadas en el desierto; provocaron a Dios en el desierto.
Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
15 Dios les dio lo que querían, pero también les envió una plaga.
Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
16 La gente se volvió celosa de Moisés, y de Aarón, los sacerdotes santos del Señor.
Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
17 La tierra se abrió y se tragó a Datán; sepultó a Abiram y a sus seguidores.
Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
18 Fuego ardiente se encendió en medio de ellos. Una llama que los quemó a todos.
Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
19 En el monte Sinaí elaboraron un becerro, se postraron ante un ídolo de metal.
He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
20 ¡Reemplazaron su rey de gloria por un toro que comía yerba!
he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
21 Se olvidaron de Dios, su Salvador, quien había hecho cosas maravillosas en Egipto;
He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
22 obrando toda clase de milagros en la tierra de Cam, haciendo cosas maravillosas en el mar Rojo.
ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
23 Y entonces dijo que iba a destruirlos, pero Moisés, su líder escogido, se colocó entre Dios y el pueblo para persuadirlo de nos destruirlos en su ira.
Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
24 Más tarde el pueblo se rehusó a entrar a la tierra prometida; no confiaron en que Él cumpliría lo que había prometido.
He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
25 Hablaban en sus tiendas sobre el Señor, y se rehusaron a obedecer lo que les había ordenado.
He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
26 Entonces levantó su mano para hacerles una seria advertencia de que los destruiría en el desierto,
Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
27 que dispersaría a sus descendientes entre las naciones, mandándolos a países lejanos.
kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
28 Proclamaron fidelidad a Baal Peor, y comieron alimento sacrificado a los muertos.
He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
29 Provocaron al Señor con lo que hicieron, haciéndolo enojar, y una plaga cayó sobre ellos.
He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
30 Pero Finees tomó un lugar por el Señor e intervino, y la plaga se detuvo.
Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
31 Ha sido considerado como un hombre que vivió con rectitud desde entonces hasta ahora, durante todas las generaciones.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
32 También hicieron airar al Señor en las aguas de Meribá, cuando las cosas se pusieron en contra de Moisés por culpa de ellos.
He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33 Lo hicieron enfurecer tanto que habló sin pensar en el calor del momento.
Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
34 No destruyeron a los pueblos paganos como el Señor les había dicho,
He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35 sino que en su lugar se unieron a ellos y adoptaron su estilo de vida.
vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
36 Adoraron a sus ídolos paganos que se convirtieron en una trampa para ellos.
He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
37 Incluso rindieron en sacrificio a sus hijos e hijas a esos demonios.
Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
38 Derramaron sangre de niños inocentes, sus propios hijos, sacrificándolos a los dioses de Canaán. Al hacerlo, mancharon la tierra con sangre.
He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39 Incluso mancharon sus propias vidas con lo que hicieron: sus acciones fueron adulterio espiritual.
Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
40 Por eso el Señor se airó con su pueblo, odió a aquellos que le pertenecían.
Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41 Y los entregó a las naciones paganas. Estos pueblos que los odiaban ahora se convirtieron en sus dirigentes.
Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42 Sus enemigos los dominaron y los doblegaron con su poder.
Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
43 El Señor los rescató repetidas veces, pero ellos continuaron con sus actos rebeldes, hasta que fueron destruidos por sus propios pecados.
Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
44 Pero, a pesar de todo esto, el Señor fue movido por su sufrimiento; oyó sus lamentos quejumbrosos.
Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
45 Recordó el pacto que había hecho con ellos, y se contuvo por gran bondad y amor.
Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
46 Hizo que los pueblos que los habían capturado los trataran con misericordia.
Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47 ¡Sálvanos, Señor, Dios nuestro! reúnenos nuevamente de entre todas las naciones, para que podamos agradecerte y hablar de lo maravilloso que eres.
Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
48 ¡Cuán grande es el Señor, el Dios de Israel, quien vive por siempre y para siempre! ¡Todo el mundo diga “Amén”! ¡Alaben al Señor!
Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
