Salmos 106

1 ¡Alaben al Señor! ¡Agradézcanle, porque es bueno! Su gran amor durará para siempre.

Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

2 ¿Quién puede dar cuenta de todas las maravillas que el Señor ha hecho? ¿Quién puede darle toda la alabanza que merece?

Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

3 Felices son esos que tratan a la gente de forma justa, quienes siempre hacen lo correcto.

Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

4 Acuérdate de mi, por favor, cuando seas generoso con tu pueblo; piensa en mí cuando vengas a salvar.

Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

5 Déjame ver a tu pueblo escogido prosperar; déjame alegrarme juntamente con tu nación santa; déjame compartir tu gozo con los tuyos.

Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

6 Hemos pecado como nuestros antepasados. Nos hemos equivocado. Somos culpables.

Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

7 No prestaron atención a todas las cosas buenas que hiciste. No guardaron en su corazón cuánto los amabas, sino que eligieron rebelarse en el mar Rojo.

Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

8 Tanto así que los salvó por su carácter santo, y para mostrar su poder

Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

9 Él dio la orden al mar Rojo, y este se secó. Guió a su pueblo a través de la profundidad del mar como si fueran por el desierto.

Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

10 Los rescató de aquellos que lo odiaban; los salvó del poder de sus enemigos.

Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

11 El agua ahogó a sus enemigos, ni uno de ellos sobrevivió,

Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

12 Entonces su pueblo confió en lo que él había prometido, y cantó alabanzas a su nombre.

Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

13 Pero ellos olvidaron rápidamente lo que Dios había hecho por ellos, y no escucharon sus advertencias.

Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

14 Estaban llenos de ansias desesperadas en el desierto; provocaron a Dios en el desierto.

He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

15 Dios les dio lo que querían, pero también les envió una plaga.

Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

16 La gente se volvió celosa de Moisés, y de Aarón, los sacerdotes santos del Señor.

Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

17 La tierra se abrió y se tragó a Datán; sepultó a Abiram y a sus seguidores.

Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

18 Fuego ardiente se encendió en medio de ellos. Una llama que los quemó a todos.

Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

19 En el monte Sinaí elaboraron un becerro, se postraron ante un ídolo de metal.

He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

20 ¡Reemplazaron su rey de gloria por un toro que comía yerba!

Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

21 Se olvidaron de Dios, su Salvador, quien había hecho cosas maravillosas en Egipto;

He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

22 obrando toda clase de milagros en la tierra de Cam, haciendo cosas maravillosas en el mar Rojo.

Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

23 Y entonces dijo que iba a destruirlos, pero Moisés, su líder escogido, se colocó entre Dios y el pueblo para persuadirlo de nos destruirlos en su ira.

Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

24 Más tarde el pueblo se rehusó a entrar a la tierra prometida; no confiaron en que Él cumpliría lo que había prometido.

Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

25 Hablaban en sus tiendas sobre el Señor, y se rehusaron a obedecer lo que les había ordenado.

Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

26 Entonces levantó su mano para hacerles una seria advertencia de que los destruiría en el desierto,

Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

27 que dispersaría a sus descendientes entre las naciones, mandándolos a países lejanos.

Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

28 Proclamaron fidelidad a Baal Peor, y comieron alimento sacrificado a los muertos.

Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

29 Provocaron al Señor con lo que hicieron, haciéndolo enojar, y una plaga cayó sobre ellos.

Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

30 Pero Finees tomó un lugar por el Señor e intervino, y la plaga se detuvo.

Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

31 Ha sido considerado como un hombre que vivió con rectitud desde entonces hasta ahora, durante todas las generaciones.

Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

32 También hicieron airar al Señor en las aguas de Meribá, cuando las cosas se pusieron en contra de Moisés por culpa de ellos.

Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

33 Lo hicieron enfurecer tanto que habló sin pensar en el calor del momento.

Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

34 No destruyeron a los pueblos paganos como el Señor les había dicho,

Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

35 sino que en su lugar se unieron a ellos y adoptaron su estilo de vida.

Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

36 Adoraron a sus ídolos paganos que se convirtieron en una trampa para ellos.

Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

37 Incluso rindieron en sacrificio a sus hijos e hijas a esos demonios.

Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

38 Derramaron sangre de niños inocentes, sus propios hijos, sacrificándolos a los dioses de Canaán. Al hacerlo, mancharon la tierra con sangre.

Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

39 Incluso mancharon sus propias vidas con lo que hicieron: sus acciones fueron adulterio espiritual.

Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

40 Por eso el Señor se airó con su pueblo, odió a aquellos que le pertenecían.

Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

41 Y los entregó a las naciones paganas. Estos pueblos que los odiaban ahora se convirtieron en sus dirigentes.

Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

42 Sus enemigos los dominaron y los doblegaron con su poder.

Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

43 El Señor los rescató repetidas veces, pero ellos continuaron con sus actos rebeldes, hasta que fueron destruidos por sus propios pecados.

Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

44 Pero, a pesar de todo esto, el Señor fue movido por su sufrimiento; oyó sus lamentos quejumbrosos.

Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

45 Recordó el pacto que había hecho con ellos, y se contuvo por gran bondad y amor.

Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

46 Hizo que los pueblos que los habían capturado los trataran con misericordia.

Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

47 ¡Sálvanos, Señor, Dios nuestro! reúnenos nuevamente de entre todas las naciones, para que podamos agradecerte y hablar de lo maravilloso que eres.

Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

48 ¡Cuán grande es el Señor, el Dios de Israel, quien vive por siempre y para siempre! ¡Todo el mundo diga “Amén”! ¡Alaben al Señor!

Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!