Lamentaciones 5
1 Señor, por favor, recuerda lo que nos ha pasado. ¡Míranos y date cuenta de cómo hemos sido humillados!
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 La tierra que poseíamos ha sido entregada a extraños, nuestras casas han sido entregadas a extranjeros.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Hemos perdido a nuestros padres y nuestras madres son viudas ahora.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 El agua que bebemos la tenemos que pagar, la leña nos sale cara.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Como animales, nos llevan con arneses al cuello; Estamos agotados, pero no encontramos descanso.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Nos aliamos con Egipto y Asiria para poder tener mucha comida.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Nuestros antepasados pecaron y se han ido, pero nosotros estamos siendo castigados por sus pecados.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Siervos de nuestro conquistador nos dominan; nadie puede salvarnos de su poder.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Cuando buscamos comida, tomamos nuestras vidas en nuestras manos, a causa de los asaltantes armados en el desierto.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Nuestra piel está caliente como un horno a causa de la fiebre provocada por el hambre.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Violaron a las mujeres en Sión, a las vírgenes en las ciudades de Judá.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 A los príncipes los han colgado de las manos; no respetan a los ancianos.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Los jóvenes son obligados a trabajar en los molinos de mano; los muchachos se tambalean bajo los fardos de leña.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Los ancianos han abandonado sus lugares en la puerta de la ciudad; los jóvenes han dejado de tocar su música.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Ya no hay alegría para nosotros; nuestro baile se ha convertido en luto.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 La corona ha caído de nuestra cabeza. ¡Qué desastre nos ha sobrevenido por haber pecado!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Por todo esto, estamos enfermos del corazón; por todo esto, podemos apenas mirar;
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 A causa del Monte Sion, que ha sido abandonado, y donde sólo los zorros deambulan.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 ¡Pero tú, Señor, vives para siempre! ¡Tú gobiernas por todas las generaciones!
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 ¿Por qué nos has olvidado durante tanto tiempo? ¿Por qué nos has abandonado durante tantos años?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Tráenos de regreso a ti, Señor, para que podamos volver a estar contigo. Por favor, restaura nuestras vidas a como era antes.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 ¿O es que nos has rechazado por completo? ¿Estás realmente enfadado con nosotros?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
