Lamentaciones 3
1 Soy el hombre que ha experimentado el sufrimiento bajo la vara de la ira de Dios.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Me ha alejado, obligándome a caminar en las tinieblas en lugar de la luz.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 De hechome golpea una y otra vez todo el día.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Me ha desgastado; me ha hecho pedazos.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Me ha asediado, rodeándome de amargura y miseria.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Me ha obligado a vivir en las tinieblas, como los muertos desde hace tiempo.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Ha levantado un muro a mi alrededor para que no pueda escapar; me ha atado con pesadas cadenas.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Aunque siga clamando por ayuda, se niega a escuchar mi oración.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Ha puesto piedras en mi camino y me envía por senderos torcidos.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Es un oso que me acecha, un león escondido listo para atacar,
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 Me arrastró de mi camino y me hizo pedazos, dejándome indefenso.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Cargó su arco con una flecha y me usó como blanco,
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Me disparó en los riñones con sus flechas.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Ahora todos se ríen de mí, cantando canciones que se burlan de mí todo el día.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Me ha llenado de amargura; me ha llenado de amargo ajenjo.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Me ha roto los dientes con arenilla; me ha pisoteado en el polvo.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Me ha arrancado la paz; he olvidado todo lo bueno de la vida.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Por eso digo: Mi expectativa de una larga vida ha desaparecido, junto con todo lo que esperaba del Señor.
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 No olvides todo lo que he sufrido en mi agonía, tan amargo como el ajenjo y el veneno.
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Ciertamente no lo he olvidado. Lo recuerdo demasiado bien, por eso me hundo en la depresión.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Pero aún tengo esperanza cuando pienso en esto:
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Es por el amor fiel del Señor que nuestras vidas no están destruidas, pues con sus actos de misericordia nunca nos abandona.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 Él los renueva cada mañana. ¡Qué maravillosamente fiel eres, Señor!
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 El Señor es todo lo que necesito, me digo a mí mismo: Pondré mi esperanza en él.
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 El Señor es bueno con los que confían en él, con cualquiera que lo siga.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Es bueno esperar tranquilamente la salvación del Señor.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Es bueno que el ser humano aprenda a soportar con paciencia la disciplina mientras es joven.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Debe sentarse solos en silencio, porque es Dios quien lo ha disciplinado.
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Debe inclinarse con el rostro hacia el suelo, porque aún puede haber esperanza.
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Debe poner la mejilla a quien quiera abofetearlos; debe aceptar los insultos de los demás.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Porque el Señor no nos abandonará para siempre.
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 Aunque nos venga la tristeza, él nos muestra misericordia porque su amor fiel es muy grande.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Porque no quiere herir ni causarle dolor a ninguno.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 Ya sea que alguien maltrate a todos los prisioneros de la tierra
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 Ole niegue a alguien sus derechos mientras el Altísimo lo ve,
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 O sea que alguien engañe a otro en su caso legal, estas son cosas el Señor noaprueba.
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 ¿Quién habló y llegó a existir? ¿No fue el Señor quien lo ordenó?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Cuando el Altísimo habla puede ser para un desastre o para una bendición.
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 ¿Por qué habría de quejarse un ser humano de las consecuencias de sus pecados?
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Debemos mirarnos a nosotros mismos, examinar nuestros actos y volver al Señor.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 No nos limitemos a levantar la mano a Dios hacia el cielo, sino nuestra mente también, y digamos:
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 “Nosotros somos pecadores; nosotros somos rebeldes ¡y tú no nos has perdonado!”
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 Te has envuelto en ira y nos has perseguido, matándonos sin piedad. Has destruido sin piedad.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Te has envuelto en una nube que ninguna oración puede penetrar.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Nos has convertido en residuos y desechos para las naciones de alrededor.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 Todos nuestros enemigos abren la boca para criticarnos.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Estamos aterrorizados y atrapados, devastados y destruidos.
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Las lágrimas brotan de mis ojos por la muerte de mi pueblo.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Mis ojos rebosan de lágrimas todo el tiempo. No se detendrán
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 Hasta que el Señor mire desde el cielo y vea lo que pasa.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Lo que he visto me atormenta por lo que ha sucedido a todas las mujeres de mi ciudad.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Sin razón alguna mis enemigos me atraparon como a un pájaro.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 Intentaron matarme arrojándome a un pozo y tirándome piedras.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 El agua me inundó hastala cabeza, y pensé que moriría.
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 Desde lo más profundo de la fosa te llamé, Señor.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Tú me oíste cuando oré: “Por favor, no ignores mi grito de auxilio”.
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Viniste a mí cuando te llamé, y me dijiste: “¡No tengas miedo!”
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 ¡Has tomado mi caso y me has defendido; has salvado mi vida!
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Señor, tú has visto las injusticias que se han cometido contra mí; ¡Defiéndeme, por favor!
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Has observado lo vengativos que son y las veces que han conspirado contra mí.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Señor, tú has oído cómo me han insultado y lo que han tramado contra mí,
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 ¡Cómo mis enemigos hablan contra mí y se quejan de mí todo el tiempo!
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 ¡Mira! Ya sea que estén sentados o de pie, siguen burlándose de mí en sus canciones.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 ¡Págales como se merecen, Señor, por todo lo que han hecho!
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Dales algo para que sus mentes queden cubiertas! ¡Que tu maldición caiga sobre ellos!
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Persíguelos en tu cólera, Señor, y deshazte de ellos de la tierra!
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
