Lamentaciones 3
1 Soy el hombre que ha experimentado el sufrimiento bajo la vara de la ira de Dios.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Me ha alejado, obligándome a caminar en las tinieblas en lugar de la luz.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 De hechome golpea una y otra vez todo el día.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Me ha desgastado; me ha hecho pedazos.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Me ha asediado, rodeándome de amargura y miseria.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 Me ha obligado a vivir en las tinieblas, como los muertos desde hace tiempo.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Ha levantado un muro a mi alrededor para que no pueda escapar; me ha atado con pesadas cadenas.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Aunque siga clamando por ayuda, se niega a escuchar mi oración.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Ha puesto piedras en mi camino y me envía por senderos torcidos.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Es un oso que me acecha, un león escondido listo para atacar,
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Me arrastró de mi camino y me hizo pedazos, dejándome indefenso.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Cargó su arco con una flecha y me usó como blanco,
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Me disparó en los riñones con sus flechas.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Ahora todos se ríen de mí, cantando canciones que se burlan de mí todo el día.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Me ha llenado de amargura; me ha llenado de amargo ajenjo.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Me ha roto los dientes con arenilla; me ha pisoteado en el polvo.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Me ha arrancado la paz; he olvidado todo lo bueno de la vida.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Por eso digo: Mi expectativa de una larga vida ha desaparecido, junto con todo lo que esperaba del Señor.
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 No olvides todo lo que he sufrido en mi agonía, tan amargo como el ajenjo y el veneno.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Ciertamente no lo he olvidado. Lo recuerdo demasiado bien, por eso me hundo en la depresión.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Pero aún tengo esperanza cuando pienso en esto:
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Es por el amor fiel del Señor que nuestras vidas no están destruidas, pues con sus actos de misericordia nunca nos abandona.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Él los renueva cada mañana. ¡Qué maravillosamente fiel eres, Señor!
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 El Señor es todo lo que necesito, me digo a mí mismo: Pondré mi esperanza en él.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 El Señor es bueno con los que confían en él, con cualquiera que lo siga.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Es bueno esperar tranquilamente la salvación del Señor.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Es bueno que el ser humano aprenda a soportar con paciencia la disciplina mientras es joven.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Debe sentarse solos en silencio, porque es Dios quien lo ha disciplinado.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Debe inclinarse con el rostro hacia el suelo, porque aún puede haber esperanza.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Debe poner la mejilla a quien quiera abofetearlos; debe aceptar los insultos de los demás.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Porque el Señor no nos abandonará para siempre.
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 Aunque nos venga la tristeza, él nos muestra misericordia porque su amor fiel es muy grande.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Porque no quiere herir ni causarle dolor a ninguno.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Ya sea que alguien maltrate a todos los prisioneros de la tierra
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 Ole niegue a alguien sus derechos mientras el Altísimo lo ve,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 O sea que alguien engañe a otro en su caso legal, estas son cosas el Señor noaprueba.
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 ¿Quién habló y llegó a existir? ¿No fue el Señor quien lo ordenó?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Cuando el Altísimo habla puede ser para un desastre o para una bendición.
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 ¿Por qué habría de quejarse un ser humano de las consecuencias de sus pecados?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Debemos mirarnos a nosotros mismos, examinar nuestros actos y volver al Señor.
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 No nos limitemos a levantar la mano a Dios hacia el cielo, sino nuestra mente también, y digamos:
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 “Nosotros somos pecadores; nosotros somos rebeldes ¡y tú no nos has perdonado!”
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Te has envuelto en ira y nos has perseguido, matándonos sin piedad. Has destruido sin piedad.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Te has envuelto en una nube que ninguna oración puede penetrar.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Nos has convertido en residuos y desechos para las naciones de alrededor.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Todos nuestros enemigos abren la boca para criticarnos.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Estamos aterrorizados y atrapados, devastados y destruidos.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Las lágrimas brotan de mis ojos por la muerte de mi pueblo.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Mis ojos rebosan de lágrimas todo el tiempo. No se detendrán
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 Hasta que el Señor mire desde el cielo y vea lo que pasa.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Lo que he visto me atormenta por lo que ha sucedido a todas las mujeres de mi ciudad.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Sin razón alguna mis enemigos me atraparon como a un pájaro.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 Intentaron matarme arrojándome a un pozo y tirándome piedras.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 El agua me inundó hastala cabeza, y pensé que moriría.
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Desde lo más profundo de la fosa te llamé, Señor.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Tú me oíste cuando oré: “Por favor, no ignores mi grito de auxilio”.
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Viniste a mí cuando te llamé, y me dijiste: “¡No tengas miedo!”
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 ¡Has tomado mi caso y me has defendido; has salvado mi vida!
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Señor, tú has visto las injusticias que se han cometido contra mí; ¡Defiéndeme, por favor!
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Has observado lo vengativos que son y las veces que han conspirado contra mí.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Señor, tú has oído cómo me han insultado y lo que han tramado contra mí,
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 ¡Cómo mis enemigos hablan contra mí y se quejan de mí todo el tiempo!
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 ¡Mira! Ya sea que estén sentados o de pie, siguen burlándose de mí en sus canciones.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 ¡Págales como se merecen, Señor, por todo lo que han hecho!
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Dales algo para que sus mentes queden cubiertas! ¡Que tu maldición caiga sobre ellos!
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Persíguelos en tu cólera, Señor, y deshazte de ellos de la tierra!
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
