< Job 6 >

1 Entonces Job respondió:
Job vastasi ja sanoi:
2 “Si se pudiera pesar mi dolor y poner mis problemas en una balanza
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 serían más pesados que la arena del mar. Por eso hablé tan precipitadamente.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 Porque las flechas del Todopoderoso están en mí; su veneno mina mi espíritu. Los terrores de Dios están alineados contra mí.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 ¿No rebuznan los burros salvajes cuando se les acaba la hierba? ¿No gime el ganado cuando no tiene comida?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 ¿Se puede comer sin sal algo que no tiene sabor? ¿Tiene algún sabor la clara del huevo?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 No puedo tocar ningún alimento, ¡la sola idea me hace sentir enfermo!
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 ¡Oh, si pudiera tener lo que realmente quiero, que Dios me diera lo que más deseo!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 ¡Que Dios estuviera dispuesto a aplastarme hasta la muerte, que me dejara morir!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Pero aún me consuela saber, haciéndome feliz a través del dolor interminable, que nunca he rechazado las palabras de Dios.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 “¿Por qué debo seguir esperando si no tengo fuerzas? ¿Por qué debo seguir adelante si no sé lo que me va a pasar?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 ¿Acaso soy fuerte como una roca? ¿Acaso soy de bronce?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 ¿Cómo puedo ayudarme a mí mismo ahora que cualquier posibilidad de éxito ha desaparecido?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 Quien no es amable con un amigo ha dejado de respetar al Todopoderoso.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 Mis hermanos han actuado con el mismo engaño que un arroyo del desierto, aguas caudalosas en el desierto que se desvanecen.
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 El arroyo se desborda cuando está lleno de hielo oscuro y nieve derretida,
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 pero con el calor se seca y desaparece, esfumándose de donde estaba.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 Las caravanas de camellos se apartan para buscar agua, pero no la encuentran y mueren.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Las caravanas de Tema buscaron, los viajeros de Saba se confiaron,
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 pero sus esperanzas se desvanecieron: llegaron y no encontraron nada.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 “Ahora no ayudan en nada. Así de simple: ven mi problema y tienen miedo.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 ¿Les he pedido algo? ¿Acaso les he pedido que sobornen a alguien a mi favor, usando su propio dinero?
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 ¿Les he pedido que me rescaten de un enemigo? ¿Les he pedido que me salven de mis opresores?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Explíquenme esto y me callaré. Muéstrenme en qué me equivoco.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 Las palabras sinceras son dolorosas, ¿pero qué prueban sus argumentos?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 ¿Van a discutir sobre lo que he dicho, cuando las palabras de alguien desesperado deberían dejar que el viento se las lleve?
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 ¡Son capaces de jugar a los dados para ganarle un huérfano, así como son capaces de regatear con su amigo!
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 ¡Mírenme a los ojos y digan si les miento en la cara!
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 ¡No hablen así! ¡No sean injustos! Lo que digo es correcto.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 No estoy diciendo mentiras. ¿Acaso no sabría yo mismo si me equivoco?”
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"

< Job 6 >