Job 6
1 Entonces Job respondió:
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 “Si se pudiera pesar mi dolor y poner mis problemas en una balanza
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 serían más pesados que la arena del mar. Por eso hablé tan precipitadamente.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 Porque las flechas del Todopoderoso están en mí; su veneno mina mi espíritu. Los terrores de Dios están alineados contra mí.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 ¿No rebuznan los burros salvajes cuando se les acaba la hierba? ¿No gime el ganado cuando no tiene comida?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 ¿Se puede comer sin sal algo que no tiene sabor? ¿Tiene algún sabor la clara del huevo?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 No puedo tocar ningún alimento, ¡la sola idea me hace sentir enfermo!
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 ¡Oh, si pudiera tener lo que realmente quiero, que Dios me diera lo que más deseo!
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 ¡Que Dios estuviera dispuesto a aplastarme hasta la muerte, que me dejara morir!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 Pero aún me consuela saber, haciéndome feliz a través del dolor interminable, que nunca he rechazado las palabras de Dios.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 “¿Por qué debo seguir esperando si no tengo fuerzas? ¿Por qué debo seguir adelante si no sé lo que me va a pasar?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 ¿Acaso soy fuerte como una roca? ¿Acaso soy de bronce?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 ¿Cómo puedo ayudarme a mí mismo ahora que cualquier posibilidad de éxito ha desaparecido?
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 Quien no es amable con un amigo ha dejado de respetar al Todopoderoso.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 Mis hermanos han actuado con el mismo engaño que un arroyo del desierto, aguas caudalosas en el desierto que se desvanecen.
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 El arroyo se desborda cuando está lleno de hielo oscuro y nieve derretida,
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 pero con el calor se seca y desaparece, esfumándose de donde estaba.
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Las caravanas de camellos se apartan para buscar agua, pero no la encuentran y mueren.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Las caravanas de Tema buscaron, los viajeros de Saba se confiaron,
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 pero sus esperanzas se desvanecieron: llegaron y no encontraron nada.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 “Ahora no ayudan en nada. Así de simple: ven mi problema y tienen miedo.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 ¿Les he pedido algo? ¿Acaso les he pedido que sobornen a alguien a mi favor, usando su propio dinero?
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 ¿Les he pedido que me rescaten de un enemigo? ¿Les he pedido que me salven de mis opresores?
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Explíquenme esto y me callaré. Muéstrenme en qué me equivoco.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 Las palabras sinceras son dolorosas, ¿pero qué prueban sus argumentos?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 ¿Van a discutir sobre lo que he dicho, cuando las palabras de alguien desesperado deberían dejar que el viento se las lleve?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 ¡Son capaces de jugar a los dados para ganarle un huérfano, así como son capaces de regatear con su amigo!
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 ¡Mírenme a los ojos y digan si les miento en la cara!
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 ¡No hablen así! ¡No sean injustos! Lo que digo es correcto.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 No estoy diciendo mentiras. ¿Acaso no sabría yo mismo si me equivoco?”
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
