Job 41
1 “¿Puedes sacar a Leviatán con un anzuelo? ¿Puedes atarle la boca?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 ¿Puedes pasar una cuerda por su nariz? ¿Puedes pasarle un anzuelo por la mandíbula?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 ¿Te rogará que lo dejes ir? ¿O te hablará suavemente?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 ¿Hará un contrato contigo? ¿Acepta ser tu esclavo para siempre?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 ¿Jugarás con él como con un pájaro? ¿Le pondrás una correa para tus chicas?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 ¿Decidirán tus socios comerciales un precio para él y lo repartirán entre los mercaderes?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 ¿Pueden atravesar su piel con muchos arpones, su cabeza con lanzas de pesca?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 Si lo agarraras, ¡imagina la batalla que tendrías! ¡No volverías a hacerlo!
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 Cualquier esperanza de capturarlo es una tontería. Cualquiera que lo intente será arrojado al suelo.
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 Ya que nadie tiene el valor de provocar al Leviatán, ¿quién se atrevería a enfrentarse a mí?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 ¿Quién se ha enfrentado a mí con alguna reclamación que deba pagar? Todo lo que hay bajo el cielo me pertenece.
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 “Permítanme hablarles del Leviatán: sus poderosas patas y sus gráciles proporciones.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 ¿Quién puede quitarle la piel? ¿Quién puede penetrar su doble armadura?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 ¿Quién puede abrir sus mandíbulas? Sus dientes son aterradores.
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 Su orgullo son sus hileras de escamas, cerradas con fuerza.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 Sus escamas están tan juntas que el aire no puede pasar entre ellas.
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 Cada escama se adhiere a la siguiente; se cierran entre sí y nada puede penetrar en ellas.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 Cuando estornuda, brilla la luz. Sus ojos son como el sol naciente.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 De su boca salen llamas y chispas de fuego.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 De sus fosas nasales sale humo, como el vapor de una caldera sobre un fuego de cañas.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 Su aliento prende fuego al carbón mientras las llamas salen de su boca.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 Su cuello es poderoso, y todos los que se enfrentan a él tiemblan de terror.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 Su cuerpo es denso y sólido, como si estuviera hecho de metal fundido.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 Su corazón es duro como una piedra de molino.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 Cuando se levanta, incluso los poderosos se aterrorizan; retroceden cuando se agita.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 Las espadas rebotan en él, al igual que las lanzas, los dardos y las jabalinas.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 El hierro es como la paja y el bronce es como la madera podrida.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 Las flechas no pueden hacerle huir; las piedras de las hondas son como trozos de rastrojo.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 Los garrotes son también como rastrojos; se ríe del ruido de las lanzas que vuelan.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 Sus partes inferiores están cubiertas de puntas afiladas como ollas rotas; cuando se arrastra por el barro deja marcas como un trillo.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 Revuelve el mar como el agua en una olla hirviendo, como un cuenco humeante cuando se mezcla el ungüento.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 Deja tras de sí una estela reluciente, como si el mar tuviera cabellos blancos.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 No hay nada en la tierra como él: una criatura que no tiene miedo.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 Mira con desprecio a todas las demás criaturas. Es el más orgulloso de todos”.
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
