Job 4
1 Entonces Elifaz, el temanita, le respondió a Job
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 “¿Podría decir una palabra? No quiero molestarte, pero ¿quién podría callar y no responder?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Ciertamente has alentado a mucha gente y has apoyado a los que son débiles.
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 Tus consejos han ayudado a los que tropiezan para no caer, y has fortalecido a los que tienen las rodillas débiles.
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 Pero ahora eres tú el que sufre y estás molesto.
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 ¿No fue tu reverencia a Dios lo que te dio confianza y tu integridad lo que te dio esperanza?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Piénsalo: ¿desde cuándo mueren los inocentes? ¿Desde cuándo se destruye a la gente buena?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 ¡Por lo que he visto, los mismos que plantan el mal y siembran problemas son quienes cosechan tales frutos!
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 Un soplo de Dios los destruye; una ráfaga de su cólera los aniquila.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 Los leones pueden rugir y gruñir, pero sus dientes se rompen.
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 Hasta un león muere por falta de alimento, y las crías de la leona se dispersan.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 “Una palabra se acercó sigilosamente a mí; un susurro llegó a mi oído.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 Pensamientos inquietantes vinieron a mí en pesadillas, como cuando caes en un sueño profundo.
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 Me aterroricé y temblé; todos mis huesos se estremecieron.
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 Entonces un soplo me rozó la cara y me puso la piel de gallina.
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 Algo se detuvo, pero no pude ver su rostro. Mis ojos sólo podían distinguir una forma. Estaba totalmente silencioso, y entonces oí una voz:
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 ‘¿Puede alguien ser justo ante Dios? ¿Puede alguien ser puro ante su Creador?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Si ni siquiera se fía de sus siervos y dice que sus ángeles se equivocan,
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 ¿cuánto más los que viven en estas casas de barro, cuyos cimientos se basan en el polvo, que se deshacen como la ropa por causa de la polilla?
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 Vivos por la mañana, muertos al anochecer. Mueren sin que nadie lo note.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 Son como las cuerdas de una tienda de campaña, que se levantan y se derrumban con la muerte. Mueren sin sabiduría’”.
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
