Job 39
1 “¿Sabes cuándo paren las cabras salvajes? ¿Has observado los dolores de parto de los ciervos?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 ¿Sabes cuántos meses llevan a sus crías? ¿Sabes en qué momento dan a luz?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 Se agazapan en el parto para dar a luz a sus crías.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Sus crías se fortalecen en el campo, se van y no vuelven.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 “¿Quién le dio la libertad al asno salvaje? ¿Quién lo liberó de sus ataduras?
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 Yo le he dado el desierto como hogar, las llanuras saladas como lugar para vivir.
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Desprecia el ruido de la ciudad; no necesita escuchar los gritos del conductor.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 Caza en los montes los pastos, buscando toda clase de plantas verdes para comer.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 “¿Está dispuesto el buey salvaje a servirte? ¿Pasará la noche en tu pesebre?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 ¿Puedes atar un buey salvaje a un arado? ¿Puedes hacer que labre tus campos por ti?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Como es tan poderoso, ¿puedes confiar en él? ¿Puedes confiar en él para que te haga el trabajo pesado?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 ¿Estás seguro de que recogerá tu grano y lo llevará a tu era?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 “El avestruz bate con orgullo sus alas, pero no se parecen en nada a las plumas de vuelo de la cigüeña.
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 La avestruz abandona sus huevos en el suelo, dejándolos para que se calienten en el polvo.
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 No cree que puedan ser aplastados bajo sus pies, pisoteados por un animal salvaje.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Es dura con sus crías, actuando como si no le pertenecieran. No le importa que todo su trabajo haya sido en vano.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 Porque yo, Dios, la hice olvidar la sabiduría; no tuvo su parte de inteligencia.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Pero cuando lo necesita, puede saltar y correr, burlando al caballo y a su jinete con su velocidad.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 “¿Le diste al caballo su fuerza? ¿Le pusiste crines en el cuello?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 ¿Le hiciste capaz de saltar como una langosta? Su fuerte resoplido es aterrador.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 Da zarpazos en el suelo, se levanta con fuerza y se lanza a la batalla.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Se ríe del miedo; no se asusta en absoluto.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 El carcaj lleno de flechas resuena contra él; la lanza y la jabalina resplandecen a la luz del sol.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Temblando de rabia galopa por el suelo; no puede quedarse quieto cuando suena la trompeta.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 Cuando suena la trompeta, está listo; siente el sonido de la batalla desde lejos, oye los gritos de los comandantes.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 “¿Es por tu sabiduría que el halcón se eleva, extendiendo sus alas hacia el sur?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 ¿Acaso ordenas al águila que vuele alto y haga su nido en las cumbres de los montes?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 Vive entre los acantilados y se posa en un peñasco remoto.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Desde allí espía a su presa desde lejos, fijando su mirada en su víctima. Sus polluelos tragan sangre con avidez.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Donde están los cadáveres, allí se encuentran las aves de rapiña”.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
