< Job 32 >

1 Los tres amigos de Job dejaron de responderle porque él seguía protestando su inocencia.
Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
2 Entonces Eliú, hijo de Baraquel el Buzita, de la familia de Ram, se enojó. Se enojó con Job por afirmar que él tenía la razón y no Dios.
vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
3 Eliú también se enfadó con los tres amigos de Job porque hacían ver que Dios estaba equivocado, ya que no habían sido capaces de responder a Job.
ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
4 Elihú había esperado a que los otros tres hablaran con Job, ya que eran mayores que él.
Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
5 Pero al ver que no podían responder a Job, se enojó mucho.
Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
6 Eliú, hijo de Baraquel el Buzita, dijo: “Yo soy joven y ustedes son viejos, por eso me resistí a decirles lo que sé.
Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
7 Me dije a mí mismo: ‘Los que son mayores deben hablar, los que son mayores deben enseñar la sabiduría’.
Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
8 Sin embargo, hay un espíritu en los seres humanos, el aliento del Todopoderoso, que les da entendimiento.
Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
9 No son los viejos los que son sabios, ni los ancianos los que saben lo que es correcto.
Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
10 Por eso te digo que me escuches ahora: déjame decirte lo que sé.
Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
11 Pues bien, esperé a oír lo que tenías que decir, escuchando tus ideas mientras buscabas las palabras adecuadas para hablar.
Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
12 Les he prestado mucha atención a todos, y ninguno ha demostrado que Job estuviera equivocado ni ha respondido a sus argumentos.
Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
13 No digan dentro de ustedes mismo: ‘Somos muy sabios’, porque Dios, y no un ser humano, les demostrará que están equivocados.
Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
14 Job no alineó sus argumentos contra mí, y yo no le responderé como ustedes lo hicieron.
Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
15 Se quedaron sin palabras, sin nada más que decir.
He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
16 ¿Debo seguir esperando, siendo que no hablan y solo están ahí de pie sin decir nada?
Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
17 Pues ahora yo también daré mi respuesta. Les diré lo que sé.
Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
18 ¡Tengo tanto que decir que no puedo retener las palabras!
Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
19 Por dentro soy como un vino en fermentación, embotellado; como odres nuevos a punto de estallar.
Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
20 Tengo que hablar antes de estallar; abriré mis labios para responderle.
Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
21 No tomaré partido, y no voy a adular a nadie.
En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
22 No sé adular, y si lo hiciera mi Creador pronto me destruiría”.
Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."

< Job 32 >