Job 30
1 Pero ahora se ríen de mí personas mucho más jóvenes que yo; personas a cuyos padres no pondría a trabajar con mis perros pastores.
"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
2 Son demasiado débiles para serme útiles y están agotados.
Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
3 Adelgazados por el hambre y la necesidad, tratan de comer la tierra seca en el desierto oscuro y desolado.
puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
4 Allí recogen hierbas del desierto y las hojas de los arbustos, y comen las raíces de las retamas.
he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5 Fueron expulsados de la comunidad.
Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
6 La gente gritaba tras ellos como si fueran ladrones. Tienen que vivir en barrancos peligrosos, en cuevas y entre las rocas.
Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
7 Gritan como animales entre los arbustos; se acurrucan entre la maleza para refugiarse.
Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
8 Son gente insensata, sin nombre, que ha sido expulsada de la tierra.
nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
9 Pero ahora se burlan de mí en sus cantos; ¡me he convertido en un chiste para ellos!
Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
10 Me desprecian y rehúyen; no dudan en escupirme a la cara.
he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11 Dios ha aflojado la cuerda de mi arco y me ha humillado.
Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12 La chusma se levanta contra mí, y me hace correr; como una ciudad sitiada planifican formas de destruirme.
Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
13 Cortan mi vía de escape; provocan mi caída y lo hacen sin ayuda de nadie.
He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14 Entran por una amplia brecha; se precipitan mientras el muro se derrumba.
niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15 Me invaden los terrores; mi honor se lo lleva el viento; mi salvación se desvanece como una nube.
Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16 Y ahora mi vida se desvanece; cada día la desesperación me atenaza.
Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17 Por la noche mis huesos agonizan; el dolor me roe y no cesa.
Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18 Dios me agarra bruscamente por la ropa; me tira del cuello de la camisa.
Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19 Me ha arrojado al barro; me ha humillado como polvo y ceniza.
Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
20 Dios, clamo a ti, pero no respondes; me presento ante ti, pero ni siquiera te fijas en mí.
Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
21 Te has vuelto cruel conmigo; usas tu poder para hacerme sufrir.
Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22 Me levantas y me llevas en el viento; me arrojas en el torbellino.
Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23 Sé que me llevas a la muerte, al lugar donde van todos los vivos.
Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24 ¿Quién querría dar una patada a un hombre cuando está abatido, cuando claman por ayuda en su momento de dificultad?
Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
25 ¿No lloré por los que pasaban por momentos difíciles? ¿No me afligí por lo que sufrían los pobres?
Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26 Pero cuando busqué el bien, sólo vino el mal, y cuando esperé la luz, todo lo que vino fue oscuridad.
Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27 En mi interior hay confusión, nunca se detiene; me enfrento a días de desesperación.
Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28 Estoy tan deprimido; ver el sol no ayuda. Me pongo de pie en la asamblea y clamo por ayuda.
Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
29 Soy como un hermano de los chacales, un compañero de los búhos.
Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30 Mi piel se ennegrece sobre mí; y mis huesos arden dentro de mí.
Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
31 Mi lira sólo toca canciones tristes, y mi pipa es la voz de los que lloran.
Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
