Job 3

1 Después de esto Job comenzó a hablar, maldiciendo el día de su nacimiento.

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

2 Y dijo:

Ja Job vastasi ja sanoi:

3 “Que el día en que nací sea borrado, así como la noche en que se anunció que un niño había sido concebido.

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

4 Que ese día se convierta en tinieblas. Que el Dios de arriba no lo recuerde. Que no brille la luz sobre él.

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

5 Cúbranlo con oscuridad y sombra de muerte. Una nube negra debería ensombrecerlo. Debería ser tan aterrador como la oscuridad de un eclipse de día.

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

6 Borren esa noche como si nunca hubiera existido. No la cuenten en el calendario. Que no tenga día en ningún mes.

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

7 “Que en esa noche no nazcan niños, que no se escuchen sonidos de felicidad.

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

8 Que la maldigan los que maldicen ciertos días, los que tienen el poder de sacar al Leviatán.

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

9 Que sus estrellas de la madrugada permanezcan oscuras. Que al buscar la luz, no vea ninguna, que no vea el resplandor del amanecer

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

10 porque no cerró el vientre de mi madre para impedirme ver los problemas.

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

11 “¿Por qué no nací muerto? ¿Por qué no morí al nacer?

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

12 ¿Por qué hubo un regazo para que me acostara, y pechos para que me amamantaran?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

13 Ahora estaría acostado en paz, durmiendo y descansando

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

14 junto con los reyes de este mundo y sus funcionarios cuyos palacios ahora yacen en ruinas;

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

15 o con los nobles que coleccionaban oro y llenaban sus casas de plata.

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

16 ¿Por qué no fui un aborto, enterrado en secreto, un bebé que nunca vio la luz?

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

17 Allí, en la tumba, los malvados no dan más problemas, y los que ya no tienen fuerzas tienen su descanso.

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

18 Allí los prisioneros descansan y no escuchan las órdenes de sus opresores.

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

19 Tanto los pequeños como los grandes están allí, y los esclavos son liberados de sus amos.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

20 ¿Por qué Dios da vida a los que sufren, a los que viven amargamente,

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

21 a los que esperan una muerte que no llega y a los que buscan la muerte más desesperadamente que la caza de un tesoro?

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

22 ¡Son tan increíblemente felices cuando llegan a la tumba!

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

23 ¿Por qué se da luz a quien no sabe a dónde va, a quien Dios ha cercado?

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

24 “Mis gemidos son el pan que como, y mis lágrimas son el agua que bebo.

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

25 Porque todo lo que temía me ha sucedido; todo lo que temía me ha sobrevenido.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

26 No tengo paz, ni tranquilidad, ni descanso. Lo único que siento es rabia”.

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.