Job 29
1 Job siguió hablando.
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 “¡Ojalá volviera a los viejos tiempos en que Dios me cuidaba!
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 Su luz brillaba sobre mí y alumbraba mi camino en la oscuridad.
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 Cuando era joven y fuerte, Dios era mi amigo y me hablaba en mi casa.
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 El Todopoderoso seguía conmigo y estaba rodeado de mis hijos.
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 Mis rebaños producían mucha leche, y el aceite fluía libremente de mis prensas de aceitunas.
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 Salí a la puerta de la ciudad y me senté en la plaza pública.
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 Los jóvenes me veían y se apartaban del camino; los ancianos me defendían.
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 Los dirigentes guardaron silencio y se taparon la boca con las manos.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 Las voces de los funcionarios se acallaron; se callaron en mi presencia.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 “Todos los que me escuchaban me alababan; los que me veían me elogiaban,
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 porque daba a los pobres que me llamaban y a los huérfanos que no tenían quien los ayudara.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 Los que estaban a punto de morir me bendijeron; hice cantar de alegría a la viuda.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 Siendo sincero y actuando correctamente eran lo que yo llevaba como ropa.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 Fui como los ojos para los ciegos y los pies para los cojos.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 Fui como un padre para los pobres, y defendí los derechos de los extranjeros.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 Rompí la mandíbula de los malvados y les hice soltar su presa de los dientes.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 Pensé que moriría en casa, después de muchos años.
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 Como un árbol, mis raíces se extienden hasta el agua; el rocío se posa en mis ramas durante la noche.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 Siempre se me concedían nuevos honores; mi fuerza se renovaba como un arco infalible.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 “La gente escuchaba atentamente lo que yo decía; se callaba al escuchar mis consejos.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 Una vez que yo hablaba, no tenían nada más que decir; lo que yo decía era suficiente.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 Me esperaban como quien espera la lluvia, con la boca abierta por la lluvia de primavera.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 Cuando les sonreía, apenas podían creerlo; mi aprobación significaba todo el mundo para ellos.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 Decidí el camino a seguir como su líder, viviendo como un rey entre sus soldados, y cuando estaban tristes los consolaba”.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
