Job 21
1 Job contestó:
Job vastasi ja sanoi:
2 “Por favor, escuchen atentamente lo que digo; eso sería un consuelo que podrían darme.
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Tengan paciencia conmigo; déjenme hablar. Después de que haya habladao, pueden seguir burlándose de mí.
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 ¿Me estoy quejando de la gente? Por supuesto que no. ¿Por qué no debería estar impaciente?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Mírenme. ¿No están horrorizados? Tápense la boca con la mano en señal de asombro.
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Cada vez que pienso en lo que me ha pasado me horrorizo y tiemblo de miedo.
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 “¿Por qué siguen viviendo los malvados, que envejecen y son cada vez más poderosos?
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Sus hijos están con ellos; ven crecer a sus nietos.
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Viven en sus casas con seguridad; no tienen miedo. Dios no usa su vara para golpearlos.
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 Sus toros siempre crían con éxito; sus vacas paren terneros y no abortan.
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 Sacan a jugar a sus pequeños como si fueran corderos; sus niños bailan alrededor.
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 Cantan acompañados de la pandereta y la lira; celebran con la música de la flauta.
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 Sin embargo, le dicen a Dios: ‘¡Vete lejos! No queremos saber nada de ti.
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 ¿Quién se cree el Todopoderoso para que le sirvamos como esclavos? ¿Qué beneficio hay para nosotros si le oramos?’
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 Esa gente cree que hace su propia fortuna, pero yo no acepto su forma de pensar.
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 “Cuántas veces se apaga la lámpara de los malvados? ¿Cuántas veces les sobreviene el desastre? ¿Cuántas veces castiga Dios a los impíos en su cólera?
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 ¿Son arrastrados como paja en el viento? ¿Viene un tornado y se los lleva?
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 Algunos dicen: ‘Dios guarda el castigo de la gente para sus hijos’. Pero yo digo: ‘Dios debería castigar a esas personas para que aprendan de ello’.
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 Que ellos mismos vean su destrucción y beban profundamente de la ira de Dios.
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 Porque no les importará lo que les ocurra a sus familias una vez que hayan muerto.
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 “¿Puede alguien enseñarle a Dios algo que no sepa ya, puesto que él es quien juzga incluso a los seres celestiales?
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 Una persona muere con buena salud, totalmente cómoda y segura.
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 Su cuerpo está gordo por haber comido bien; sus huesos aún son fuertes.
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 Otro muere después de una vida miserable sin haber experimentado la felicidad.
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 Sin embargo, ambos son enterrados en el mismo polvo; son tratados de igual manera en la muerte, comidos por los gusanos.
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 “Sé lo que piensan y sus planes para hacerme mal.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 Pueden preguntarme: ‘¿Dónde está la casa del gran hombre? ¿Dónde está el lugar donde viven los malvados?’
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 ¿No le han preguntado a los viajeros? ¿No le prestan atención a lo que dicen?
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 La gente malvada se salva en tiempos de desastre; es rescatada del día del juicio.
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 ¿Quién cuestiona sus acciones? ¿Quién les paga por lo que han hecho?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Cuando finalmente mueren y son llevados al cementerio, su tumba está custodiada. La tierra de la tumba los cubre suavemente.
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 Todo el mundo asiste a sus funerales; una enorme procesión de gente viene a presentar sus últimos respetos.
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 ¿Por qué tratan de consolarme con tonterías? Sus respuestas no son más que una sarta de mentiras!”
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
